Alejandro González Iñárritu (Babel, Birdman, The Revenant) palaa seitsemän vuoden tauon jälkeen henkilökohtaisimmalla teoksellaan Bardo, valekronikka kourallisesta totuuksia.
Se on neljällä Oscarilla palkitun ohjaajan ensimmäinen kotimaassaan Meksikossa kuvattu elokuva sitten läpimurtoleffan Amores Perros. Venetsian filmifestivaaleilla mielipiteitä vahvasti jakanut teos on myös Meksikon virallinen Oscar-ehdokas.
Bardo kertoo Yhdysvalloissa vuosia asuneesta dokumentaristista, joka on saamassa Los Angelesissa merkittävän journalistipalkinnon.
Toimittajana historiaan ansioituneesti perehtynyt, henkilökohtaiseen kriisiin ajautunut meksikolainen julkkis pohtii köyhyydessä riutuvan kotimaansa ja jättiyritysten kontrolloiman Yhdysvaltain keskinäistä suhdetta.
Kumpaakaan hän ei näytä tuntevan omakseen.
Vertaukset Federico Fellinin klassikkoon 8 1/2 ovat aiheellisia. Bardo on aika lailla ilkikurinen, mutta osaa olla myös paikoin leikkisä. Teknisesti pätevä, metaa alati viljelevä elokuva paljastaa haasteelliset kasvonsa jo alkumetreillä.
Tero Heikkinen
Tähdet ★★★★
