Vuonna 2008 ilmestyneen Ei kiitos -teoksen matka elokuvaksi alkoi, kun kirja oli vasta puolessa välissä. Härkönen näytti kotibileissä tuottaja Rimbo Salomaalle kirjan alkua. Härkösen kanssa jo Juhannusvieras-kirjan perusteella tehdyssä Onnen varjot -elokuvassa työskennellyt Salomaa ei yhden luvun perusteella uskaltanut sanoa, tulisiko siitä elokuvaa, mutta osti lopulta oikeudet jo ennen kirjan valmistumista.
Härkönen luki ohjaaja Samuli Valkaman käsikirjoitusversiota ennen kuvausten alkua, mutta ei osallistunut kirjoitusprosessiin, kuten ei ollut osallistunut Heikki Paavilaisen teatteriversionkaan tekoon.
– Vanhoihin juttuihin ei tee mieli palata, Härkönen kertoo.
Härkönen ei myöskään halunnut vaikuttaa näyttelijävalintoihin, vaikka tunnustaa kirjoittajan aina varovaisesti joistakin näyttelijöistä haaveilevan elokuvaversiota miettiessään. Salomaa kertoo ajatelleensa Ville Virtasta seksiä vaimoltaan pihtaavan Matin rooliin alusta asti.
Häräntappoase, Akvaariorakkaus, Juhannusvieras… Härkösen kirjat tuntuvat luontuvan kuvattaviksi. Kirjailija epäilee sen johtuvan näyttelijäkoulutuksestaan.
– Pyrin siihen, että replikointi olisi luontevaa. Lisäksi ajattelen kirjoittaessani dramaturgisesti millaisen mielentilan haluan mihinkin kohtaukseen ja tuleeko siihen jokin oleellinen käänne.
Suuri yleisö ei löytänyt Valkaman edellistä elokuvaa, mainiota hyvän mielen komediaa Hulluna Saraan. Vain reilut 30 000 katsojaa saanut elokuva oli varmasti pettymys, mutta ohjaaja-käsikirjoittaja ei anna sen masentaa.
– Totta kai katsojista puhutaan, mutta ei elokuva voi lähteä tekemän vain lukuja ennakoimalla, Valkama toteaa.
– Tosin nyt katsojiakin voi tulla, kun tämä perustuu Anna-Leenan tekstiin, hän vitsailee perään.
Virtanen oli Valkamallekin sopiva valinta elokuvaan, sillä heillä oli kokemusta yhteistyöstä edellä mainitun Hulluna Saraan -elokuvan tiimoilta. Anu Sinisalo oli Valkaman mielessä ensimmäisiä ehdokkaita enemmän seksiä liittoonsa kaipaavan Helin rooliin. Käsitys vain vahvistui koekuvauksissa, joissa Sinisalo ja kolmanneksi pyöräksi kaavailtu Kai Vaine esiintyivät yhdessä.
– Anulla ja Kailla klikkasi yhteisessä koe-esiintymisessä, kemia lähti heti kehittymään. Se oli oleellista, koska he joutuivat tekemään elokuvassa hyvinkin intiimejä kohtauksia.
Virtanen arvostaa Valkamaa ohjaajana.
– Hän on hienotunteinen, herkkävaistoinen ja tyylitajuinen, Virtanen hehkuttaa, ja kertoo kuinka heidän työskentelytapansa sopivat yhteen.
– Tapanani on tarjota paljon vaihtoehtoja ja haarukoida hahmoa isosti, kunnes löytyy tuore tulokulma, joka palvelee kokonaisuutta. Samuli uskaltaa pitää prosessia pitkään auki. Komediassa se on tärkeää, jos ei hae vain vitsejä vaan huvittavia tilanteita. Meillä se tarkoittaa sitä, että käsikirjoitusta muokataan niin, että kohtauksessa on selvillä tilanne ja suunta, johon ollaan menossa.
Virtanen vertaa työskentelytapaa sydäntään lähellä olevaan jalkapallon pelaamiseen.
– Yritän katsoa missä pallo on ja ja kenelle voin syöttää. Ei tarvitse yrittää tehdä maalia yksin, siinä tulee yleensä huti.
Ei kiitossaa ensi-iltansa saa 10. tammikuuta.
Teksti: Jouni Vikman
Kuva: Kinotar