Meksikolainen Alejandro Gonzáles Iñárritu on ohjannut neljä merkittävää elokuvaa kymmenessä vuodessa. Hän aloitti ”kuoleman trilogialla”, joka muodostui espanjankielisestä Amores Perrosista (2000) ja pääosin englanninkielisistä elokuvista 21 grammaa (2003) ja Babel (2006). Barcelonassa kuvatun Biutifulin kieleksi Iñárritu valitsi taas espanjan. Intiimi melodraama voisi hyvinkin olla kuolema-teemaisen elokuvasarjan neljäs osa.
Biutiful kuvaa yhden miehen kiirastulta talven viilentämässä Barcelonassa. Elokuvaa on välillä piinallista seurata, niin raskaat ovat sen aiheet, mutta Javier Bardem kantaa horjumatta elokuvan kivuliaasti kutoutuvaa draamaa. Biutiful toi espanjalaiselle parhaan miespääosan palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla.
Uxbal (Bardem) on pikkurikollinen ja lapsilleen omistautunut yksinhuoltajaisä, jolla on harvinainen kyky aistia toinen, kuoleman jälkeinen todellisuus. Saatuaan kuulla sairastavansa parantumatonta syöpää hän ryhtyy järjestämään omia ja lastensa asioita lähenevä loppu mielessään. Hyvistä aikeista huolimatta moni suunnitelma toteutuu toisin kuin oli tarkoitus.
Biutifulissa Iñárritun maailmankuva on aiempaa traagisempi, miltei tyystin vailla valoa. Uxbalin ja hänen läheistensä elämä on silkkaa kamppailua päivästä toiseen. Iñárritun maailmassa ihminen on pohjimmiltaan muuttumaton. Narrin tavoin Uxbal toistaa virheitään kohtalokkain seurauksin.
Myös romanttinen rakkaus on loputon sarja pettymyksiä ja loukkauksia, kuten Uxbalin avioliitto tasapainottoman Marambran (Maricel Àlvarez) kanssa osoittaa. Kestävin rakkauden muoto – ajan ja paikankin ylittävä – näyttää Iñárritun mukaan olevan vanhemman ja lapsen välinen kiintymys. Uxbalin rakkaus lapsiaan kohtaan on elokuvan ainoita lämmöntuojia. Mutta Bardemin kasvoilta hohtava isänrakkaus voisikin sitten lämmittää koko talven kangistaman kaupungin.
Rodrigo Prieto on tallentanut kuulaalla käsivarakuvauksellaan Bardemin tulkinnan herkimmätkin nyanssit. Naturalistinen kuvakieli paljastaa samalla Barcelonan toiset, harvoin nähdyt kasvot: vaatimattomat ja sulkeutuneet. Iñárritun hovisäveltäjä Gustavo Santaolallan musiikissa on kärsimyksen ja luopumisen teemoihin sopivaa haikeutta.
Biutiful on Iñárritun ensimmäinen elokuva ilman käsikirjoittaja Guillermo Arriagaa. Miesten kerrotaan lopettaneen yhteistyönsä korjaamattomiin erimielisyyksiin. Arriagan mestarillinen taito kuljettaa rinnan useita aika- ja tarinatasoja leimasi Iñárritun kolmea aiempaa elokuvaa. Biutiful etenee unenomaisia alku- ja loppujaksoja lukuun ottamatta lineaarisesti.
Elokuvan nimi Biutiful viittaa Uxbalin eloisan Ana-tytön (Hanaa Bouchaib) yritykseen kirjoittaa englannin kielen sana beautiful, kaunis. Kauneus ei vaadi virheettömyyttä ilmentyäkseen. Täydellinen ei ole Iñárritun elokuvakaan, mutta unohtumaton, ehdottomasti.
Niina Holm
Tähdet: ★★★★
Biutiful – Traileri