Vuonna 2000 ensi-iltansa saanut Brother ei ole ainoastaan tyylitelty rikosdraama, vaan se toimii laajempana tutkimusmatkana yakuza-kulttuurin, kansainvälisen yhteistyön ja elokuvallisen minimalismin välisissä jännitteissä. Se oli Takeshi Kitanon (joka käytti nimeä ’Beat’ Takeshi) ensimmäinen ja tähän päivään asti ainoa merkittävä tuotanto, joka kuvattiin pääosin Japanin ulkopuolella.
Brother on synkkä ja nihilistinen kuvaus uskollisuudesta, väistämättömästä tuhosta ja vieraantumisesta, joka syntyy, kun perinteiset arvot siirretään täysin vieraaseen ja vihamieliseen ympäristöön.
Elokuvan kerronta on jaettu selkeisiin vaiheisiin, jotka seuraavat klassisen tragedian rakennetta: nousua, kukoistusta ja vääjäämätöntä perikatoa. Tarina alkaa Japanista, jossa käydään raakaa yakuza-sotaa.
Aniki Yamamoto (Kitano) on kokenut toimeenpanija, luottomies, jonka klaani kärsii murskatappion kilpailevalle perheelle heidän johtajansa tultua murhatuksi. Perinteinen japanilainen ratkaisu tällaisessa tilanteessa olisi joko nöyryyttävä alistuminen voittajille tai rituaalinen itsemurha. Anikin ystävä Harada (Ren Ôsugi) antaa hänelle kuitenkin toisen mahdollisuuden: hän järjestää Anikille väärän passin ja rahaa, jotta tämä voi paeta Los Angelesiin, jonne Anikin nuorempi velipuoli Ken (Claude Maki) on aiemmin lähetetty opiskelemaan.
Saavuttuaan Los Angelesiin Aniki huomaa välittömästi olevansa vieraassa ympäristössä, jossa hän ei puhu kieltä eikä ymmärrä paikallisia tapoja. Hän löytää veljensä Kenin, mutta käy ilmi, ettei tämä olekaan opiskelija, vaan pyörittää pientä ja tehotonta huumekauppaa yhdessä monietnisen ystäväjoukkonsa kanssa. Joukkoon kuuluu muun muassa Denny (Omar Epps), jonka Aniki on sattumalta haavoittanut kadulla heti saavuttuaan kaupunkiin.
Aniki, joka on tottunut yakuza-klaanin tiukkaan hierarkiaan ja ehdottomaan uskollisuuteen, alkaa välittömästi organisoida veljensä haparoivaa jengiä. Hän ei yritä sopeutua Amerikkaan, vaan tuo mukanaan yakuza-moraalin ja toimintatavat. Ensimmäinen merkittävä isku kohdistuu paikallisiin meksikolaisiin huumekauppiaisiin, jotka Aniki raivaa tieltään säälimättömällä ja tehokkaalla väkivallalla.
Tämä johtaa vähitellen menestykseen ja aggressiiviseen laajentumiseen, joka puolestaan johtaa väistämättömään törmäykseen aluetta aiemmin hallinneen italialaisen mafian kanssa.
Brother on syväluotaava analyysi miesten välisestä uskollisuudesta ja siitä, kuinka se ilmenee eri kulttuureissa. Aniki on elokuvan ehdoton keskipiste ja Kitanon tulkinta hahmosta on minimalistinen: hänen kasvonsa ovat lähes ilmeettömät, mutta niitä leimaavat satunnaiset nykimiset, jotka viestivät sisäisestä jännityksestä ja menneisyyden traumoista. Aniki on mies, jolla ei ole kotimaata; Japanissa hän on ”kuollut” klaaninsa mukana, ja Amerikassa hän on ikuinen ulkopuolinen. Hän edustaa puhdasta yakuzan ideaalia, jossa väkivalta on ainoa tapa kommunikoida ja kunnia ainoa valuutta.
Väkivalta Brotherissa ei ole Hollywood-tyylistä koreografioitua toimintaa. Se on äkillistä, shokeeraavaa ja usein nopeasti ohi. Kitano ei mässäile, vaan esittää väkivallan välttämättömänä osana rikollista elämäntapaa.
Brother sai maailmanensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla syyskuussa 2000. Elokuvaa odotettiin suurella mielenkiinnolla, sillä Kitanon aiemmat työt olivat tehneet hänestä kriitikoiden suosikin Euroopassa.
Yhdysvalloissa Sony Pictures Classics julkaisi elokuvan rajoitetusti heinäkuussa 2001, mutta se ei onnistunut löytämään suurta yleisöä taide-elokuvapiirien ulkopuolelta. Syynä tähän on pidetty elokuvan äärimmäistä väkivaltaa sekä sen kieltäytymistä noudattamasta perinteisiä Hollywood-kerronnan konventioita. Myös se, että Kitano kieltäytyi puhumasta englantia elokuvassa, rajoitti sen kaupallista potentiaalia valtavirran yleisön keskuudessa. Elokuvaa sensuroitiin Yhdysvalloissa yli puolen minuutin verran, jotta sille saatiin R-ikäraja.
Taloudellisesti Brother ei ollut merkittävä menestys, ja se jäi kauas niistä odotuksista, joita Kitanon ”Hollywood-läpimurrolle” oli asetettu. Myöskään kriitikot eivät olleet erityisen vakuuttuneita (Rotten Tomatoes -prosentti on 47), mutta yleisö suhtautui elokuvaan myönteisemmin: Rotten Tomatoesin yleisömittari näyttää lukemaa 79 ja IMDb-arvosana on 7,1.
Kitanolle itselleen Brother oli opettavainen kokemus. Myöhemmissä haastatteluissa hän totesi, että amerikkalainen elokuvanteko on huomattavasti liiketoimintakeskeisempää ja vähemmän sentimentaalista kuin japanilainen. Hän kehui amerikkalaisten teknistä ammattitaitoa, mutta koki, että hänen oma, usein vaistoihin ja hetkeen perustuva ohjaustyylinsä joutui törmäyskurssille tarkan suunnittelun ja byrokratian kanssa.
Kitano ilmoitti elokuvan jälkeen, ettei hänellä ole halua kuvata uudelleen Japanin ulkopuolella. Tämä kertoo tuotannon raskaudesta ja mahdollisesta pettymyksestä kansainväliseen vastaanottoon. Brother jääkin harvinaiseksi kuriositeetiksi ohjaajan laajassa tuotannossa – hetkeksi, jolloin yksi maailman merkittävimmistä elokuvantekijöistä yritti valloittaa Hollywoodin omilla ehdoillaan ja havaitsi, että maailmat saattavat olla liian kaukana toisistaan.
Lue myös: Nyt ilmaiskatselussa: Yökerhon varjoissa kytevä rikollisuus jakaa perheen kahtia
Tämän elokuvan leikkaamattoman version voi katsoa nyt ilmaiseksi Rakuten TV:ssä. Suoratoistoon on valittavissa suomenkielinen tekstitys ja ääniraidaksi 5.1 tai 2.0.
Elokuvan ikäraja on K-18 ja kesto 109 minuuttia.
Lue myös: Kulttihetki: Ilmaiskatselussa uskomaton toimintasekoilu – 80-luvun ylilyöntien juhlaa