Jos musiikista elokuviin vaihtaneen Alexis Kirken visiot saavat hyvää tuulenhönkää alleen, tulevaisuudessa elokuvien juonenkäänteet ja hahmojen kohtalot muuttuvat yleisön reaktioiden mukaan.
Kirke hyödyntää Plymouthin yliopistossa luodun Many Worlds -elokuvansa näytöksissä antureita, jotka mittaavat yleisöstä reaktioita ja muutosten mukaan valitsevat elokuvan risteyskohdissa kyseiselle yleisölle sopivimman jatkovaihtoehdon.
Many Worldsissä kahden opiskelijan synttärikestit saavat outoja käänteitä, jotka valitaan valmiiksi kuvatuista kohtauksista reaaliajassa yleisön tuntemusten perusteella.
Kirken visiona on taltioida koko yleisön reaktiot, mutta tällä erää Many Worlds mukautuu (vain) neljän vapaaehtoisen katsojan mukaan. Yhdeltä mitataan sykettä, toiselta kartoitetaan aivoaaltoja, kolmannelta hikoilua ja neljäs katsoja saa käteensä lihasjännitteen mittaajan. Tietokone sitten joko laskee tai nostaa elokuvan dramaattisuutta yleisömittausten mukaan.
Kunhan teknologia kehittyy tarpeeksi, moni rikoselokuva voisi loppua lyhyeen, kun yleisö bongaa rosvon jo ensisekunneilla ja mentaalisesti pakottaa poliisit oikeille jäljille. Joko pian?
23. päivä festivaaliesityksen saava Many Worlds ei ole ensimmäinen interaktiivinen elokuva, onhan yleisöltä kysytty mielipidettä kesken elokuvan jo vuonna 1967, kuten BBC mielenkiintoisessa jutussaan muistuttaa. Ja nähtiinhän 1990-luvulla myös lyhytikäisiksi jääneitä interaktiivisen tietokonepelin ja elokuvan sekoituksia.
Anturiteknologian kehitys saanee tukea erityisesti ohjaajilta, joilla on ollut tapana leikellä elokuvistaan monta eri versiota tai loppua. Kuuleeko Ridley Scott?
Lähde: BBC
(Episodi/JS)