Suomalaisten miesten surkuhupaisista ja alkoholinhuuruisista sekoiluista luulisi tehdyn jo tarpeeksi elokuvia. Veijarit kuitenkin osoittaa, että vielä on tilaa yhdelle hyvin tehdylle kaverikuvaukselle, joka kertoo urbaanien ystävysten tienhaaraan saapuvasta elämästä.
Mikko Leppilampi ja Antti Luusuaniemi esittävät pikkupojista aikuisiksi yhtä pitäneitä miehiä, markkinointinero Sakua ja säämies Ässää, jotka eivät pahemmin tarvitse tekosyytä lähteä radalle. Pintaliitopaikoissa heidän hupiaan ovat humalahakuinen pämppääminen, toistensa typeriin tempauksiin yllyttäminen ja muiden ihmisten ärsyttäminen. Kosteat illat päätyvätkin usein ravintolasta ulos lentämiseen tappelunnujakan ansiosta.
Ikuisuuksia samanlaisena jatkunut toilailu saa käänteen, kun naistenmies Saku pokaa kaverusten mukaan kadulta kaksi ystävätärtä. Saku etsii vain seksiä, mutta Ässä viettää koko yön keskustellen Pihla Viitalan esittämän Annan kanssa ja alkaa tuntea syvempää sielujen yhteyttä. Pian Saku huomaa jäävänsä kakkoseksi Ässän iltasuunnitelmissa. Saku ei halua pysähtyä miettimään elämäänsä, ja hänen käytöksensä alkaa muuttua entistä holtittomammaksi. Tahallaan ja tahattomasti hän heittelee kapuloita ystävänsä rattaisiin, mistä saadaan luotua kiitettävästi huumoria ja draamaa.
Jo Sooloilua-debyytissään ymmärrystä ihmissuhteiden ja niiden vaikeuden päälle osoittanut Lauri Nurkse kuljettaa tarinaa jouheasti. Hän on selvästi luonut Leppilammen ja Luusuaniemen lämpimälle ja luontevalle yhteispelille hyvän pelialustan. Yhtään vapautuneemmaksi menevää, usein alastonta miehistä kanssakäymistä täytyisi hakea homopornon puolelta.
Onkin hyvä, että kemiaa löytyy nimenomaan pääosanesittäjä-äijien väliltä, sillä elokuvan naishahmot jäävät kautta linjan heidän varjoonsa. Aina pätevä Viitalakin on lähinnä vain juonenkuljetusväline, jolla ystävysten väliin lyödään kiilaa. Siksi olisikin toivonut, että Sakua ja Ässää olisi avattu katsojalle hieman enemmän, varsinkin kun Leppilampi tasapainoilee hahmollaan paikoin kiinnostavasti pahuuden ja traagisuuden välimaastossa. Särmien puutteessa Ässän kääntymys uhkaa jäädä perussuomalaisen ev.lut-, sos.dem-, het.seks-elämän vääjäämättömyyden ylistykseksi. Mahdollisuutta aikuistua normien ulkopuolella ei tutkita kuin koomisten taidehörhöjen kautta.
Jouni Vikman
Tähdet: ★★★