Mia Wasikowska näyttää hyvällä tavalla hermostuneelta. ”Se on epämukava ja melko häiriinnyttävä, mutta meidän todellisuutemme on joka tapauksessa tosi absurdi. Se on… hauska. Ei ääneen naurattavalla tavalla eikä koko ajan, se on… jollain muulla tavalla hauska. Epämukavalla tavalla hauska”, hän kuvailee uutta elokuvaansa ja saattaa olla oikeassakin.

Aki Kaurismäki seisoo kohteliaasti punaisella matolla. Hän tuntee kuviot. Joku pysäyttää hänet – pitäisi ottaa kuvia. Hän tanssahtelee hieman. Myöhemmin, kun elokuva on ohi ja kaikki taputtavat, hän näyttää lähtövalmiilta. Mutta se ei käy, ei Cannesissa, missä kaikki mittaavat ablodien keston. Sen sijaan hän tarttuu kiinni festivaalijohtaja Thierry Frémaux’sta ja ravistelee tätä hieman. ”Kiitos, kun olette niin kiinnostuneita elokuvastani, à bientôt, nähdään pian”, hän sanoo. Ja häipyy, ulos valoon.

Harrison Ford on sanaton. Oikeasti. Eikä kysymys ollut kovin vaikea, ei edes pitkä: ”Miltä vastaanotto täällä Cannesissa tuntui?”

Kohuja jo aamiaisaikaan, loukkaantunut Thierry Frémaux ja turhautuneet massat, jotka yrittävät saada lippuja uuteen Indiana Jonesiin – ilman menestystä. 76. Cannesin elokuvajuhlien ei todennäköisesti ollut tarkoitus alkaa näin, mutta oli miten oli, bienvenue en enfer. Tervetuloa helvettiin.