Cannes 2023: Johnny Deppin isorokko ja ”raiskaajien festivaali”

Kohuja jo aamiaisaikaan, loukkaantunut Thierry Frémaux ja turhautuneet massat, jotka yrittävät saada lippuja uuteen Indiana Jonesiin – ilman menestystä. 76. Cannesin elokuvajuhlien ei todennäköisesti ollut tarkoitus alkaa näin, mutta oli miten oli, bienvenue en enfer. Tervetuloa helvettiin.

18.5.2023 14:37

En enää muista, milloin Cannes on alkanut rauhallisesti, ilman skandaaleja ja yhteenottoja. Vaikka Catherine Deneuve hymyilee enkelimäisesti tämän vuoden julisteessa, ensimmäiset otsikot eivät jätä jäljelle illuusiotakaan rauhallisesta menosta: Maïwenn, Johnny Deppin tähdittämän avajaiselokuvan ohjaaja, myöntää sylkeneensä toimittajan päälle.

Festivaali oli myrskynsilmässä jo perustellessaan Jeanne du Barryn valitsemista avajaiselokuvaksi, jossa ryvetetty näyttelijä esittää kuningas Louis XV:ttä. Nyt Maïwennilla on selittämisen paikka. Paikallisten raporttien mukaan hän tarttui erästä tutkivaa journalistia tukasta ja, kyllä, sylki tätä kasvoihin. Syynä oli artikkeli Maïwennin entisestä partnerista, ohjaaja Luc Bessonista, jota useat naiset ovat syyttäneet häirinnästä ja jopa raiskauksista.

”Vahvistanko hyökkäykseni? Kyllä”, hän sanoi vain pari päivää aikaisemmin ranskalaisessa tv-ohjelmassa. Torstaina hän kuitenkin vastaanotti ablodeja rinnallaan virnuileva Depp, jota fanit rukoilivat signeeraamaan Dior Sauvage -parfyymikampanjan mainoskuvia.

Bessonin The Fifth Element -elokuvassa Maïwenn näytteli sinistä oopperalaulaja Diva Plavalagunaa. Tällä kertaa hän roolitti itsensä hovisuosikiksi kamalassa pukudraamassa, jonka kiinnostavimmat hetket löytyvät hermostuneen kertojaäänen tarinoista, koska ilmeisesti kukaan ei halunnut kuvata niitä, ja jossa vahvaa huulipunaa kantava Depp sairastuu isorokkoon. Draamasta tuli mieleen edellinen haastattelumme, jossa Maïwenn kertoi minulle työtavoistaan:

”En kiertele, ja joskus minua moititaan siitä. Kun en ole tyytyväinen, sanon sen. Huudan, murjotan, en hymyile lainkaan. Tai sano, mitä näyttelijät haluavat kuulla. Sanon, jos he ovat tylsiä.”

Tällä kertaa tylsää on vain hänen elokuvansa. Toimittaja Edwy Plenel, jonka kimppuun hän hyökkäsi, ei silti ajattele niin: ”Cannes valitsi avauksekseen mielettömän symbolin: Hänen elokuvansa kertoo valtaa hamuavasta kurtisaanista. Elokuvan ruokkima mytologia yhdistettynä Johnny Deppin palkkaamiseen, [Maïwennin] anti-#MeToo-kommentit ja nyt tämä aggressio, josta hän tuntuu ylpeältä ja jolla hän naurattaa ihmisiä tv:ssä… Se kertoo jostain”, Plenel kommentoi Varietylle.

Helena (Phoebe Waller-Bridge) ja Indiana Jones (Harrison Ford). ©2022 Lucasfilm Ltd. & TM. All Rights Reserved.

Ranskalaisnäyttelijä Adèle Haenel, joka oli upea Nuoren naisen muotokuvassa, vahvisti jokin aika sitten lopettaneensa näyttelemisen, koska Cannesin kaltaiset instituutiot ovat ”valmiita puolustamaan raiskaajiaan”. Heihin lukeutuisivat esimerkiksi Roman Polański ja Gérard Depardieu.

”Jos todella pitäisitte tätä ‘raiskaajien festivaalina’, ette olisi täällä ettekä valittaisi jäädessänne ilman lippuja näytöksiin, festivaalijohtaja Thierry Fremaux lateli toimittajille lehdistötilaisuudessa

Fremaux ei pidä kritiikistä, ei koskaan ole pitänyt. Koskivat ne sitten lippuja, joita puolella osallistujista ei ole mahdollisuuttakaan saada, tai Johnny Deppiä, joka ilmeisesti on tekemässä paluuta. Lisää ongelmia odottaa jo kulman takana. Vaikka Cannesin kaupunki on kieltänyt eläkeuudistusta koskevat mielenosoitukset, ainakin festivaalien tiimoilla osoitetaan mieltä. Martin Scorsesea majoittavan hotellin edessä.

Ei ole yllättävää, että outona, kaoottisena vuotena festivaalijohto nojautuu tuttuihin nimiin: Indiana Jones, Scorsese (jolla on tuomisinaan Killers of the Flower Moon), Wes Anderson ja uusi Pixar-animaatio. Ken Loach esittelee todennäköisesti uransa viimeisen elokuvan The Old Oak, ja tietysti myös Aki Kaurismäki on palannut.

Monet toimittajakollegani ovat jo sanoneet, että he salaa toivovat viinin taas virtaavan vapaasti lehdistötilaisuuksissa – kuten Berliinissä tapahtui. ”Ehkä se tällä kertaa on roséta”.

 

Vaikka The Guardian ilkeästi mollasi tunnettuja ohjaajia näiden korkean iän vuoksi – eräs toimittaja kutsui juhlia ”geriatriapainokseksi” – ja juryn puheenjohtaja Ruben Östlund valitti, että elokuvien sijaan ”ainut asia, jota ihmiset Ruotsissa katsovat yhdessä, ovat Euroviisut”, kannattaa tutkailla, mitä tapahtuu pääkilpasarjan ulkopuolella.

Sieltä löytyy muun muassa Amanda Nell Eun suloinen Tiger Stripes, jossa pieni tyttö joutuu kohtaamaan puberteetin ja sen tuomat muutokset, jotka hänen tapauksessaan ovat vähän rankemmat. Pian kaikki kuulevat hänen karjuvan, kuten Katy Perryn laulussa.

– Nuoruuteni oli kuin kauhuelokuva: yhtenä päivänä olin oma itseni, seuraavana jotain outoa alkaa tapahtua. On kummallista, miten oma kroppa aiheuttaa valtavasti stressiä, hän kertoi minulle ennen festivaalin alkua.

Hänen debyyttinsä on silti jotain muuta kuin festivaalin alkupäivät, sillä se on suorastaan täynnä iloa.

– Tarina ei voinut olla liian synkkä, koska meidän naisten pitäisi olla ylpeitä vartaloistamme. Myös tämä tyttö löytää voimansa.

Toivokaamme, että se koskee meitä kaikkia. Eikä Marty Scorsese ota suunniteltua mielenosoitusta liian henkilökohtaisesti.

Marta Bałaga

Lisää luettavaa

Aiheeseen liittyviä elokuvia