Lovemilla-elokuva perustuu suosittuun Ylellä esitettyyn #lovemilla-sarjaan. Sarja on kerännyt eri alustoilla 10 miljoonaa katselukertaa.
Elokuvan saamat arvostelut ovat olleet positiivisia. Niiden perusteella ensi-iltaviikonlopun lipputulot näyttävät hirvittäviltä: 1180 katsojaa. Elokuvaa esitettiin 72:lla kankaalla, jolloin yhden kankaan tulos jää vaivaiseen 16 katsojaan. Siis aivan hirvittävää.
Uutinen on masentava, koska Lovemilla on oikeasti raikas kotimainen nuortenelokuva. Sarjalla on paljon faneja, mutta jostain syystä he eivät löytäneet tietään teatteriin.
Ounastelin tätä haastatellessani elokuvan ohjaajaa Teemu Nikkiä Film-o-holic.comiin. Kysyin, saako Lovemilla fanit liikumaan leffateattereihin. Hän vastasi:
”Toivottavasti. Kun ryhdyimme tekemään tätä, halusimme tehdä tästä niin elokuvallisen, että sen näkeminen kankaalta toisi sille oikeasti lisäarvoa.”
Lovemillan fanikunnasta on puhuttu paljon. Missä he olivat viime viikonloppuna?
Ehkä fanit eivät tajunneet, että sarja voisi oikeasti sopia valkokankaalle (se sopii yllättävän hyvin). Ehkä fanien innostus yliarvioitiin. Ehkä kynnys tuli vastaan, kun elokuvan näkemisestä olisi pitänyt maksaa.
Vaikka #lovemillaakin esitettiin televisiossa, jaksot julkaistiin myös YouTubessa ja Yle Areenassa, joista suurin osa katsojista sarjaa seurasi. Tähän nähden elokuvateatterilevitys tuntuu jotenkin vanhanaikaiselta. Ehkä levitys olisi onnistunut paremmin suoratoistopalveluissa?
Joka tapauksessa pettymys on valtava. Vaikka Lovemilla-elokuvaa onkin sanottu sarjaa kesymmäksi, se on silti suomalaiseksi elokuvaksi kiehtovan persoonallinen teos.
On kiinnostavaa nähdä, kerääkö elokuva kotimaisten dokumenttien tavoin enemmän katsojia televisioesityksillä. Vai vasta sitten, kun elokuva laitetaan tv-esityksen jälkeen Yle Areenaan. Totuus nimittäin on se, että kun #lovemilla vaihtoi välinettä elokuvaan, fanit hylkäsivät sen.
Joonas Alanne
Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja. Seuraa Twitterissä: @JoonasAlanne