Kolumni: Merkittävin elossa oleva elokuvakäsikirjoittaja

Olen sitä mieltä, että William Goldman (s. 1931) on merkittävin elossa oleva käsikirjoittaja. Goldman on monipuolinen tekijä, joka on kirjoittanut paitsi elokuvakäsikirjoituksia myös romaaneja lastenkirjoista dekkareihin sekä näytelmiä. Hän on taitava paitsi keksimään tarinoita itse myös laatimaan sovituksia muiden töistä.

The Princess Bride ja Maratoonari perustuvat hänen omiin romaaneihinsa, mutta hän on sovittanut myös Donald E. Westlaken (Kuuma kivi) ja Stephen Kingin (Piina) kirjoja. Hän on voittanut Oscarin sekä alkuperäisestä (Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat) että sovitetusta käsikirjoituksesta (Presidentin miehet).

Goldmanille Oscarin tuonut Butch ja Kid oli ensimmäisiä elokuvia, jotka näin elokuvateatterissa, Se tapahtui joskus 1970-luvun puolivälissä, kun olin alle kymmenvuotias. En tietenkään tiennyt Goldmanista silloin mitään, mutta jälkeenpäin katsottuna huomaan, että monet unohtumattomat elokuvakokemukset varhaisnuoruudesta ovat hänen käsikirjoittamiaan.

Vuonna 1976 ilmestynyt Maratoonari oli aikansa hittielokuvia, ja näin sen teatterissa melko tuoreeltaan. Loistava trilleri sisältää Goldmanin kirjoittaman kuolemattoman repliikin, jonka tuntee aika moni nuorempikin leffafani.

”Is it safe?”, kysyy Laurence Olivierin esittämä natsirikollinen tuoliin sidotulta Babelta (Dustin Hoffman).

Tuo karmiva kohtaus jäi iäksi mieleen. Ja jäi varmaan monelle muullekin, sillä lause on mukana Yhdysvaltain elokuvainstituutin sadan parhaan elokuvasitaatin listalla.

Goldman oli 1970-luvun puolivälin tienoilla uransa huipulla. Samoihin aikoihin Maratoonarin kanssa ilmestyivät Presidentin miehet (1976) ja Yksi silta liikaa (1977).

Stephen Kingin kirjat eivät kovin usein onnistu valkokankaalla, mutta Piina (1990) on erinomainen elokuva – ja lisäksi yksi harvoja, jotka kirjailija on itse hyväksynyt. Piinassa on loistavia näyttelijäsuorituksia ja Rob Reiner on lahjakas ohjaaja, mutta Goldmanin käsikirjoitus on vähintään yhtä merkittävä osatekijä.

Goldman on kirjoittanut myös muistelmateoksia, joissa hän paitsi käy läpi uraansa myös analysoi tarkkasilmäisesti Hollywoodin elokuvateollisuutta. Vuonna 1983 ilmestyneessä kirjassa Adventures in the Screen Trade hän lanseerasi sanonnan ”nobody knows anything”. Goldman tarkoitti sitä, että elokuvien menestystä ei kukaan osaa ennustaa etukäteen. Goldman valaisee asiaa kertomalla esimerkiksi Tähtien sodan tai Kadonneen aarteen metsästäjien synnystä – kumpikin oli jäädä toteuttamatta, koska isot elokuvastudiot eivät pitäneet aiheita kiinnostavina.

Adventures in the Screen Trade on parhaita Hollywoodin elokuvateollisuutta käsitteleviä kirjoja, joita olen lukenut. Goldman tuntee alan läpikotaisin. Hän on ollut vuosikymmeniä mukana elokuvanteon eri vaiheissa ja tietää millaisia tähdet, ohjaajat ja studiopomot ovat. Käsikirjoittajana hän on kuitenkin tavallaan myös ulkopuolinen. Kuvauspaikalla hän sanoo olevansa vain tiellä. Hän vastustaa auteur-teoriaa, ja elokuva on hänen mukaansa ryhmätyötä. Näyttelijät, tuottajat, kirjoittaja ja ohjaaja ovat kaikki tärkeitä, mutta kukaan ei ole korvaamaton. Siitäkin hänellä on monenlaisia kokemuksia.

Goldman täyttää elokuussa 83 vuotta, mutta hän kirjoittaa edelleen. Samoihin aikoihin ilmestyy hänen kirjoittamansa elokuva. Vuonna 1986 ilmestynyt Heat on filmattu uudestaan. Goldman on tehnyt romaaniinsa perustuvaan elokuvaan uuden käsikirjoituksen. Burt Reynoldsin korvaa Jason Statham, mutta Goldmania ei ole tarvinnut korvata.

Jussi Huhtala

Tässä kolumnisarjassa muistellaan elämyksiä tuottaneita elokuvakokemuksia. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JussiHuhta1a

Sarjan edelliset kolumnit
Kun Uuno Turhapuro kohtaa James Bondin
Mistä puhumme kun puhumme Renny Harlinista
Mistä puhumme kun puhumme Tarkovskista
Laatu myy televisiossa
Diinarit Jameksissa
Kannosta kasvaa klassikko
Mistä puhumme kun puhumme Robert Redfordista
Mistä puhumme kun puhumme Terry Gilliamista
King Kongista ja vähän muistakin jättiläishirviöistä
Mistä puhumme kun puhumme Charles Bronsonista
Brianin elämä rippikouluihin
Clint Eastwood, Don Siegel ja pako elokuvateatteriin
Syvä joki ja Burt Reynoldsin viikset
Mistä puhumme kun puhumme John Carpenterista
Mistä puhumme kun puhumme William Friedkinistä
Mistä puhumme kun puhumme Schwarzeneggeristä
Kolmas kierros: viisi Bond-vuosikymmentä