Samaan aikaan, kun Episodin toimistossa valmisteltiin huhtikuun numeroa, järjestettiin Las Vegasissa vuosittainen Yhdysvaltain elokuvateollisuuden jättimessu CinemaCon. Siellä studiot esittelevät kesän suurleffojaan ja yrittävät saada levittäjät ja elokuvateatterit innostumaan niistä niin, että ne innostuvat antamaan miljoonia maksaneille tuotannoille himoittua ja yleensä lippukassadollareiksi muuttuvaa näkyvyyttä.
Samassa tarkoituksessa tapahtumasta vuodettiin tietoja alan ihmisten innostuneesta vastaanotosta ”sydämellisille juurilleen palaavalle” Pirates of the Caribbean: Salazar’s Revenge -jatko-osalle, ”raikkaan tuoreelle” Spider-Man: Homecoming -uudelleenkäynnistykselle. Markkinameiningin taustalla alan vaikutusvaltaisimmat päättäjät keskustelivat kuitenkin myös elokuvateollisuuteen pitemmällä tähtäimellä vaikuttavista asioista, joita tavallinen katsoja ei välttämättä tule ajatelleeksikaan.
Tutuin niistä on ikuisuusaihe elokuvien julkaisuikkunasta, eli aikavälistä, jolla teatterileffat voivat siirtyä muihin medioihin. Studiot haluaisivat leffansa nopeammin kiertoon, mutta teatterinomistajat eivät ajatuksesta pidä, vaikka uusia uhkia nousee striimauspalveluiden ja vaikkapa Facebookin suunnitelmien myötä. Yhteistymmärrystä ei löytynyt nytkään.
Alaa tuntuu myös huolestuttavan se tosiasia, että elokuvat alkavat yhä selvemmin jakautua kahteen ääripäähän. Jokaista jättimenestystä kohti on useita taloudellisesti floppaavia julkaisuja. Tilannetta ei auta, että isot studiot ovat hieman tuuliajolla. Pomoja tulee ja menee, eikä vahvoja johtajia tunnu löytyvän kuin parilta menestyjältä. Tämän seurauksena studiot saattavat joutua osaksi aivan erilaisia toimijoita, kuten esimerkiksi internet- ja puhelinoperaattoreita, jotka niiden kautta saisivat omille asiakkailleen sisältöjä, mikä julkaisuikkunan tavoin vaikuttaisi koko alan tulevaisuuteen.
Kolmas alaa huolestuttava tekijä ei ehkä ensimmäisenä tulisi lippukassalla jonottavan yleisön jäsenen mieleen, mutta on loppujen lopuksi aika itsestään selvä sekin. Yhdysvalloissa eletään mielenkiintoisia aikoja, kun maa asemoi itseään uusiksi kansainvälisessä maailmanjärjestyksessä. Hollywoodissa seurataankin henkeä pidätellen presidentti Donald Trumpin Twitter-tiliä.
Vaikka luku vaihtelee nimikekohtaisesti, joidenkin laskelmien mukaan keskimäärin 70 prosenttia amerikkalaiselokuvien kassavirrasta tulee ulkomailta. Samaan aikaan, kun Kiinasta on tullut yhä suurempi ja sitä myötä tärkeämpi markkina elokuville ja Hollywood pitää latinalaisamerikkalaisia yhä tärkeämpänä kohderyhmänä, Trump on julistamassa Kiinalle kauppasotaa ja pystyttämässä muuria Yhdysvaltojen ja latinalaisen Amerikan välille.
Kannattaa siis nauttia siitä, että pystyy käymään elokuvateattereissa rentoutumassa viihdyttävän tai tunteita herättävän tarjonnan parissa. Studiopomot alan ytimessä eivät siihen pysty.
