Ohueksi kirjoitettu selviytymistaistelu jää käytännössä lähes koko elokuvan keston mittaiseksi muodonmuutokseksi sopivin ällöefektein. Silti ihmissusimurina ei hirviön fanin kiusaksi halua mennä täyteen mytologiamoodiin. (Ikäraja K-16)

Näennäisesti ihanteellinen perhe ratkeaa äkkiä saumoistaan ja puolisot joutuvat tahoillaan pohtimaan kenen syytä se on. Suomalaiset pystynevät samastumaan tunteiden sanoittamisen vaikeuteen. (Ikäraja K-7)

Suosittuihin lastenkirjoihin perustuva, useasta pikkutarinasta koostuva lastenelokuva sopii perheen pienimmille. (Ikäraja Sallittu)

Kaikkien aikojen kotimaisesta musiikki-ilmiöstä kertova elokuva näyttää hyvältä mutta tyytyy pitkälti toisintamaan tuttua kuvastoa ja kertoo tarinan, joka on kerrottu monista muistakin suomalaisista artisteista. (Ikäraja K-7)

Ihastuttavan vanhan rouvan ”kaahaus” halki suurkaupungin puhelinhuijarin perään on mukava vanhemman väen Mission: Impossible, vaikka kyseinen vitsi kulutetaan loppuun hyvin pian. (Ikäraja K-7)

Animaatiosta tutun Bambin riisuttu tarina oikeilla eläimillä on kuin vähemmän tehokkaasti leikattu Avara luonto -jakso. (Ikäraja K-7)

Kaikki päättyy aikanaan. Vuoden 2024 joulukalenteria varten kysyimme toimittajilta, mistä elokuvista pitämistä he eivät ihan kaikessa seurassa voi tunnustaa ilman noloutta. Aaton luukkuun päätyi kaksi jouluelokuvaa, joista toinen lienee kaikkien aikojen joulun guilty pleasure, sillä se löytyi kahden toimittajan valinnoista.

Vuoden 2024 joulukalenterin toiseksi viimeisessä luukussa tutustumme kahteen kaikkien aikojen kulttielokuvaan, joista pitäminen osoittaa… tietynlaista makua. Mikä mielenkiintoisinta, toinen niistä on kotimaista antia!

Vuoden 2024 joulukalenteria varten kysyimme joukolta toimittajilta, mitä he pitävät guilty pleasure -elokuvinaan, eli mitkä ovat sellaisia nimikkeitä, joista he ehkä hieman häpeillen pitävät, vaikka ne eivät yleistä arvostusta nauttisikaan. Tähän asti luukuissa on käsitelty yksittäisiä elokuvia, mutta nyt on vuorossa tunnustus kokonaisesta franchisesta, josta itseään arvostavan elokuvatoimittajan ei pitäisi pitää.

Kun kauhujännäreillään ja yliluonnollisilla roiskutteluillaan fanien suosioon noussut genremaestro valitsi aiheekseen klassikkotarinan, se alkoi elää omaa elämäänsä tavalla, jolle oli helppo nauraa. Onneksi sen naurettavuus on oikeassa mielentilassa myös rakastettavaa.