Hollanti, kaunis maa. Tulppaaneita, tuulimyllyjä ja kävelykelvottomia pieniä puukenkiä. Puhumattakaan kahviloista – emmekä tarkoita Starbucksia. ”Hollanti on uni, monsieur, kullanhohtoinen ja savunharmaa uni: päiväsaikaan savuisempi, öisin kultaisempi”, väitti Albert Camus Putoamisessa. On käsittämätöntä kuinka sellainen maa on voinut tuottaa Paul Verhoevenin ja hänen kieroutuneen mielensä – mutta toisin kuin amerikkalaiset, kristityt, poliisit, jotkut journalistit ja iso osa feministeistä, me emme valita.
