On olemassa hyviä, hauskoja ja innostavia animaatioelokuvia. Elokuvia, jotka jättävät hymyn huulille ja vetävät mukaansa kuin magneetti. Sitten on olemassa myös Bigfoot – Isojalan perhe. Se on hämmästyttävän mitäänsanomaton tekele. Sen sanoma ilmaston tilasta on toki tärkeä, mutta kehnosti kasattu juoni nojaa siihen liian vahvasti.
Tarina alkaa käytännössä siitä, mihin aikaisempi elokuva päättyi. Isojalka on palannut ihmisten ilmoille superjulkkiksena, mistä hänen Adam-poikansa ei oikein perusta. Saadessaan kirjeen alaskalaisilta ilmastoaktivisteilta päättää Isojalka lähteä häijyn oljy-yhtiön vastaisten mielenosoitusten keulakuvaksi. Paikan päällä kaikki ei kuitenkaan mene nappiin ja Isojalka katoaa mystisissä olosuhteissa. Niinpä Adam päättää lähteä etsimään vastauksia ja ennen kaikkea isäänsä.
On hieman hälyttävää, että Isojalan perhe tuo mieleen Pixarin huonoimman elokuvan, joka sisäpiireissä tunnetaan nimellä Autot 2. Tuntuu, kuin tätä elokuvaa tehdessä kyseistä teosta olisi pidetty jotenkin suuressakin arvossa. Elokuvien tarinoiden peruselementit ovatkin käytännössä samat ja molemmat sisältävät turhaa aggression purkua sekä pommeja.
Elokuva ei ole myöskään hirveän hauska. Se sisältää pari hupaisaa hetkeä, kuten iki-ihanan ”Kanada on parempi kuin Yhdysvallat” -vitsin. Muutamaa hauskaa juttua ympäröi kuitenkin keskinkertaisen sekoiluhuumorin rykelmä, joka ei pääosin johda mihinkään.
Typerä vitsailu ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä, sillä vuodessa Isojalka-elokuvan kyhänneen studion aikaisempi projekti oli Corgi – Kuningattaren koiranpentu, jonka olemassaolo on varmasti unohtunut myös kaikilta kolmelta elokuvan nähneiltä ja siitä pitäneiltä.
Isojalan perheelle on pakko antaa pientä plussaa siitä, että animaatiojälki on suurimmilta osin tasaista, eikä elokuvan puutteet siitä johdukaan. Belgialais-ranskalainen kädenjälki ei kuitenkaan nouse lähellekään yhdysvaltalaisen hiiri-isoveljen tasoa.
Vaikka elokuva onkin hyvin töyssyinen kokemus, on helppoa nähdä sen viihdyttävän kohdeyleisöään, joka ei välttämättä vaadi elokuvalta aivan yhtä paljoa. Jos ykkösosa oli perheen pienimpien makuun, niin tämäkin todennäköisesti uppoaa heihin paremmin kuin hyvin.