Saksalaisohjaaja Roland Emmerich saa jälleen globaalia tuhoa aikaan. Sen hän kieltämättä osaakin. Independence Dayssä (1996) maailmaa uhkasivat vihamieliset alienit. The Day After Tomorrow’ssa (2004) ilmastonmuutos sysäsi maapallon pikavauhtia uudelle jääkaudelle. Itse asiassa 2012 muistuttaa hieman Day After Tomorrow -elokuvaa, mutta mukaan on ympätty kaikki muutkin mahdolliset katastrofielokuvien ainekset.
Elokuvan alussa geologi Adrian Helmsley (Chiwetel Ejiofor) saa selville, että auringosta lähtee purkauksia, jotka aiheuttavat maapallon sisuksen ylikuumenemisen. Seurauksena on raamatullisiin mittoihin yltävä globaali tuho: massiivisia maanjäristyksiä ja tulvia. Katastrofin kulminaatiopiste sijoittuu vuoteen 2012 – aivan kuin mayat aikoinaan ennustivat.
Toinen päähenkilöistä, limusiinikuskina työskentelevä tieteiskirjailija ja viikonloppuisä Jackson Curtis (John Cusack) vie lapsensa Yellowstonen kansallispuistoon. Siellä Curtis törmää Werner Herzogin Grizzly Man -elokuvan päähenkilöä muistuttavaan radiojuontajaan nimeltä Charlie Frost (reilusti ylinäyttelevä Woody Harrelson). Charlie tietää varmasti, että maailmanloppu on tulossa ja siihen liittyy myös massiivinen Nooan arkki -projekti uskomattomine salaliittoineen. Yhdysvaltain hallituksen suunnitelmaan kuuluu pelastaa ne joilla on riittävästi valtaa tai rahaa. Valitettavasti Jackson Curtis ei perheineen kuulu eliittiin. Se ei estä Curtisia yrittämästä tehdä kaikkensa pelastaakseen itsensä ja läheisensä vääjäämättömältä tuholta. Ex-vaimon ikävä uusi mieskin on otettava mukaan, mutta hänen amatöörilentäjän taidoistaan sentään on jotain hyötyä.
2012 on samalla tavalla kliseinen ja kömpelösti käsikirjoitettu tarina kuin useimmat Emmerichin elokuvat. Perhearvoja korostetaan spielbergmäisen pateettisesti, ja useimpien henkilöhahmojen kohtalo tuntuu menevän moralistisen kaavan mukaan, jossa vierasta aksenttia puhuvat avionrikkojat ja silikoniblondit kokevat karmean lopun, mutta ensisuudelmansa vasta aikuisena kokeneet pulmuset saavat jäädä jatkamaan sukuaan. Jos joku keskeisessä roolissa oleva hyvis kuoleekin, niin hänestä tulee marttyyri, joka pääsee taivaan kodissa odottavan vaimonsa seuraan.
Uskottava käsikirjoitus ja realistiset henkilöhahmot eivät tällaisessa elokuvassa olekaan pääasia. 2012 on toimintaviihdettä, jonka rakennuspalikoita ovat ison budjetin mahdollistama näyttävä visuaalinen ilme ja muhkea äänimaailma. Emmerichin ohjaajankyvyistä voi olla monta mieltä, mutta on pakko tunnustaa että hän pystyy hallitsemaan valtavia kokonaisuuksia.
2012 on ollut suuri kaupallinen menestys, ja varmasti Emmerichiltä odotetaan lisää vastaavanlaisia hittejä. Ilmeisesti 2012 on kuitenkin eräänlainen päätepiste Emmerichin uralla, sillä tuntuu että hän on tämän elokuvan myötä ottanut maailmanlopuista ja katastrofeista irti kaiken mahdollisen.