Elokuvan alkumetreillä pääsemme tutustumaan toiseen elokuvan päähenkilöistä. Nuori, viaton ja suloinen Tessa Young (Josephine Langford) on stereotyyppinen kiltti tyttö. Asetelma on klassinen: amerikkalaisnuori on lähdössä collegeen aloittamaan itsenäistä elämää ja kuvioon kuuluu totta kai myös ylihuolehtiva äiti, joka pyrkii kontrolloimaan kaikkea ja suojelemaan tytärtään maailman paheilta ja hullutuksilta. Saattueessa on mukana myös Tessan kiltti ja kunnollinen poikaystävä. Näistä aineksista aletaan keittää soppaa.
Tessan uusi kämppis osoittautuu paheiden ja hullutusten perikuvaksi, joka ottaa tytön suojatikseen ja koettaa houkutella tätä kohti huuruisten bileiden täyttämää elämää. Tessa osoittautuu henkisesti vahvaksi ja keskittyy määrätietoisesti opintoihinsa, kunnes kämppiksen mukanaan tuoma tuttavuus onnistuu aiheuttamaan Tessassa selittämättömän reaktion.
Hardin Scott (Hero Fiennes-Tiffin) on ylimielinen ja huonokäytöksinen rehtorin poika, joka tekee Tessaan vaikutuksen tulkinnoillaan kirjallisuudesta. Samalla hänen röyhkeä käytöksensä ärsyttää Tessaa, mutta Hardin tuntuu vain nauttivan herättämästään kipinästä. Nuoret päätyvät samoihin bileisiin, joissa Hardin vokottelee Tessaa ja heidän välilleen tuntuu muodostuvan vahvaa kemiaa. Tessa antaa Hardinille mahdollisuuden ja nuoret aloittavat toisiinsa tutustumisen.
Elokuva etenee ennalta-arvattavasti, mutta on silti hellyttävää seurata, kuinka kahden nuoren välille alkaa syntyä aitoa luottamusta. Tessa vaihtaa vanhan kiltin poikaystävänsä uuteen ja jännittävään suhteeseen Hardinin kanssa, ja pojasta alkaa paljastua herkkyyttä viileän kuoren alta. Hardin haluaa kuitenkin säilyttää kasvonsa coolina kaveriporukan edessä, ja luvassa on tietysti dramaattinen käänne, jossa katsotaan voittaako ego vai rakkaus.
Elokuva on perinteinen teinirakkaustarina, johon liittyy epävarmuutta, draamaa ja suuria tunteita. Kiltti tyttö kesyttää pahan pojan ja paha poika tuo särmää kilttiin tyttöön. Rakkaustarina ei ole millään lailla tavallista sykähdyttävämpi, mutta näyttelijäkaksikko Fiennes-Tiffinin ja Langford suoriutuu rooleistaan ihan hyvin ja katsojan sympatiat ovat pariskunnan puolella. Elokuva on täynnä intohimoisia pelehtimiskohtauksia, jotka ovat tarinan kannalta merkityksettömiä, eivätkä edes ole niin tuhmia, että elokuvaa voisi rinnastaa Fifty Shades of Greyhin.
Rakkaustarinana After on kuitenkin kiinnostava ja elokuvan loppuratkaisu vahvistaa toivoa ihmiskuntaa kohtaan. Elokuvasta voi poistua hyvillä mielin, vaikka kyseessä ei olekaan mikään vuoden eepos.