Aprilin juhlat

12.11.2004 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Aprilin vääntää kaikkien vastoinkäymisten kasaantuessa työllä ja tuskalla kiitospäivän ateriaa vierailulle tulevalle perheelleen, joka ei voisi olla asiasta vähempää innostunut. Katie Holmesin esittämä April on nuori kapinallinen, jonka välit perheeseensä, varsinkin äitiinsä eivät ole kovin hyvät. Aterian tarkoitus on yrittää rakentaa jälleen yhteyksiä. Keittotaidottoman tytön tuskaa ei helpota keittiötekniikan pettäminen, jolloin hänen on yritettävä vedota slummikerrostalorappunsa naapureiden apuun. Se ei ole yksinkertaista, koska jos naapurit ovat paikalla tai suostuvat avaamaan oven, heillä on omat juhlajärjestelynsä käynnissä tai sitten he ovat joko sosiaalisia taitoja hallitsemattomia moukkia tai muuten hankalia persoonia.

    Aprilin kirmatessa kalkkuna kainalossa keittiöstä toiseen hänen perheensä taittaa autolla matkaa hänen luokseen. Perheen elämä on jo pitkään pyörinyt kärttyisän Joy-äidin (Patricia Clarkson) terminaalin syövän ympärillä. Matkalla keskitytään sen vaikutuksiin perheeseen samalla kun haukutaan Aprilia ja valmistaudutaan katastrofaaliseen päivälliseen. Aprilin käsitykset perheestään ovat niin negatiivisia ja toisaalta hänestä paljastetaan muiden perheenjäsenten keskusteluissa niin ongelmallisia asioita, että tavoitteena olevan päivälliskohtaamisen uskottavuus horjuu samalla kun paikoitellen on vaikea ymmärtää, miksi päähenkilöistä pitäisi pitää tai välittää.

    Vakavaa draamaa pyritään keventämään Aprilin avuttomuudella keittiössä, humoristisiksi tarkoitetuilla kohtaamisilla outojen naapureittensa kanssa ja Joyn sarkastisilla letkauksilla. Ne aiheuttavatkin pari hymähdystä, mutta elokuva on ennemmin kevyt kuin komediallinen. Aprilin taistelu kelloa vastaan ei koskaan oikein realisoidu yleisöä jännittäväksi kantavaksi teemaksi vastoinkäymisten vain tapahtuessa, ilman että niillä tuntuu olevan merkitystä lopputuloksen kannalta. Toisiaan seuraavia katastrofejakaan ei juuri ole saatu rytmitettyä loppua kohti eskaloituviksi, vaan elokuva on melko tasapaksua draamaa.

    Elokuva on kuvattu huojuvalla digikameralla, eikä valaistukseen ole juuri kiinnitetty huomiota. Rosoinen ulkoasu on ilmeisesti tietoinen valinta, jolla tarinalle on yritetty saada enemmän katu-uskottavuutta kuin mihin sillä oikeasti olisi mahdollisuuksia. Aprilin juhlat on kertakatselun kestävä pieni peruskiva elokuva, vaikka sen osaset eivät täysin loksahda paikoilleen eikä siitä kasva yhden lauseen synopsiksen ideaansa kummempaa tarinaa. Sitä ei myöskään auta päälle liimatun tuntuinen lopetus, joka halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi jättää kaiken aikaisemmin nähdyn käytännössä huomiotta.

    Lisää luettavaa