Sairaalamaailmaan sijoittuva jännityselokuva, jossa sujuva ohjaus ja hyvä näyttelijäkaarti toimivat. Sen sijaan käsikirjoitus hapuilee.
Vuosikymmenen ehkä suosituin suomalainen elokuvanäyttelijä, Petteri Summanen, on taas vauhdissa. Hän esittää sydänkirurgi Pekka Valintoa, joka opettelee elämään naula päässä. Kirjaimellisesti. Elokuva alkaa, kun yli vuoden koomassa maannut Pekka herää. Hän on saanut päähänsä naulapyssyn naulan. Valinto muistaa kyllä vanhempansa ja että hän on sydänkirurgi. Vaimoaan, sosiaali- ja terveysministeri Annea (Irina Björklund) hän sen sijaan ei muista, kuten ei sitäkään miten naula on hänen päähänsä joutunut.
Pekan ihmetystä alkavat herättää oudot kuolemantapaukset teho-osastolla, joilla huonon ennusteen omaavat potilaat ovat ikään kuin luonnollisella poistumalla tehneet tilaa uusille potilaille. Mukaan tutkimuksiin ilmestyy kuin tyhjästä sopivasti teholla paikan saanut, Pekan hoitama entinen poliisi Laura (Jenni Banerjee). Alkaa paljastua mielenkiintoisia asioita.
Blackout on JP Siilin kolmas pitkä elokuva Hymypojan (2003) ja Ganesin (2007) jälkeen, ja on niistä myös paras. Ohjaaja-käsikirjoittaja Siili on halunut pukea trillerin muotoon kannanoton tehohoidon nykytilasta sekä lääkärin etiikasta: ketä hoidetaan ja miten, millä resursseilla ja kuinka pitkään. Onko lääkäri Jumalsta vai vasta Jeesuksesta seuraava? Aihe on polttopisteessä, kun puhutaan hyvinvointivaltion kohtalosta. Jännitys on genrenä hyvä valinta aiheen käsittelyyn, jotta tarina ei lipsahtaisi osoittelevaksi valistuselokuvaksi.
Ohjaaja Siili onnistuu hyvin. Hänellä on käytössään poikkeuksellisen laaja ja laadukas kaarti maamme parhaita näyttelijöitä. Myös tarinankuljetus ja kuvakerronta onnistuvat hyvin The Rasmuksen Lauri Ylösen musiikin tuella. Sen sijaan käsikirjoittaja Siili ei ole onnistunut yhtä hyvin. Tarina poukkelehtii turhaan siellä täällä, mikä vaikeuttaa tarinan seuraamista ja henkilöihin kiintymistä. Myöskään jännitys ei pääse oikein koskaan tihentymään hitchcockmaisiin sfääreihin.