The Congress

/ GENRE , ENSI-ILTA 29.08.2014 TÄHDET

Puolalainen tieteiskirjailija Stanislaw Lem oli visionääri, jonka kirjallinen tuotanto on inspiroinut lukijoita ja populaarikulttuuria vuosikymmeniä. Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1961 ilmestynyt Solaris, jonka elokuvaversioksi ovat päivittäneet sekä Andrei Tarkovski (1972) että Steven Soderbergh (2002). The Congress pohjautuu Lemin vuonna 1971 kirjoittamaan romaaniin Futurologinen kongressi, mutta päivittää tarinan mielenkiintoisella käänteellä vastaamaan nykypäivän yhteiskunnan synnyttämiä haasteita.

Robin Wright esittää elokuvassa hahmoa nimeltä Robin Wright. Hän on keski-ikäistyvä näyttelijätär, joka asustaa leijaa lennättävän poikansa (Kodi Smit-McPhee) kanssa lentokentän laidalla. Takana ovat Prinsessan ryöstön aikaiset kultavuodet, sillä työtarjoukset vähenevät vuosi vuodelta. Lopulta Robin päättää suostua elokuvastudion ehdotukseen, joka muuttaa hänen tulevaisuutensa: hänet skannataan tunteitaan myöten studion omaisuudeksi. Jatkossa hänen pohjaltaan luotu hahmo nähdään suurten toimintaspektaakkeleiden pelottomana ja iättömänä sankarittarena. Sopimuksen myötä Robin itse ei saa enää työskennellä tai näyttäytyä julkisuudessa.

Vuosia myöhemmin hänet kutsutaan osallistumaan kongressiin ja elokuvan tyylilaji vaihtuu tieteisdraamasta psykedeelisen värikkääksi animaatioksi. Futurologisessa kongressissa jokainen osallistuja joutuu nauttimaan juoman, joka muuttaa heidän maailmansa kaksiulotteiseksi hulluudeksi. Tässä maailmassa jokainen voi valita oman avatarinsa ja luoda oman todellisuutensa. Pikkuhiljaa hallusinaatiot ja todellisuus kuitenkin alkavat sekoittua.

Waltz with Bashir -animaatiollaan vuonna 2008 yllättänyt israelilainen Ari Folman jatkaa omaperäisen rohkealla tiellään ja ennakkoluulottomasti päivittää tapaamme kokea tieteiselokuvaa. Vakavan tieteisdraaman sekoittaminen animaatioon ei toki ole uutta ja esimerkiksi Richard Linklater teki siitä oman kiinnostavan versionsa Hämärän vartijoissa vuonna 2006. Folmanin yhdistelemä eri elokuvatyylien kontrasti on kuitenkin erityisen suuri ja tuntuu aluksi häiriinnyttävän ristiriitaiselta. The Congressin hyvin karikatyyrinen animaatiotyyli vaatii parkkiintuneeltakin elokuvanharrastajalta hetken aikaa totuttautua ja saattaa karkottaa animaatioiden fotorealistiseen nykystandardiin tottuneita katsojia.

Scifin keinoin The Congress ottaa vahvasti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Sen terävin piikki osuu Hollywoodin ulkonäön ja nuoruuden palvontaan, joka siirtää varsinkin ikääntyvät naiset syrjään kuin heitä ei yhteiskunnassa lainkaan olisikaan. Elokuvan ensimmäinen puolisko näyttää upean ja lahjakkaan Wrightin henkisesti riisutuimmillaan, läpikäymässä tunnetiloja toisensa jälkeen. Hänelle ei haluaisi jättää hyvästejä siinä vaiheessa, kun elokuva vaihtaa vaihteen animaation puolelle.

Toinen puolisko kääntää kommentoinnin kohteeksi diktatuurin, joka pitää kansaa hallinnassaan tarjoamalla heille unohdusta ja mielihyvää samaan tapaan kuin valinta sinisen ja punaisen pillerin välillä alkuperäisessä The Matrix -elokuvassa. Ensimmäisen puoliskon koskettava henkilökohtaisuus kuitenkin murenee ja animaatio-osuuden liiallisella pituudella elokuva menettää hieman otettaan katsojasta.

The Congress on rajoja rikkova tieteiselokuva, joka haastaa rakenteellaan. Mielikuvituksellisuudellaan se herättelee massaelokuvien vyöryssä turtuneita aisteja, mutta ravistelee katsojaa myös aiheensa ajankohtaisuudella. Teknisen monipuolisuutensa ja visuaalisuutensa näennäisen hulluuden ohella elokuva osuu yhteiskuntaa kommentoivalla sarkasmillaan maaliinsa tarkasti ja terävästi.

Päivi Laajalahti


Aiheeseen liittyvät elokuvat