Dead Man’s Wire kääntyy suomeksi kuolleen miehen langaksi. Se on viritelmä, jossa rautalanka laitetaan uhrin kaulan ympärille ja lanka menee aseeseen, tässä tapaukseen katkaistuun 12-kaliiperiseen haulikkoon. Jos aseen käsittelijälle tapahtuu jotain, ase laukeaa silti.
Kunnia tuosta kehitelmästä on annettu Tony Kiritsikselle (Bill Skarsgård), joka asteli 8. helmikuuta 1977 indianapolilaiseen Meridian Mortgage-luottoyhtiöön tapaamaan sen toimitusjohtajaa M.L. Hall’ia (Al Pacino) tarkoituksenaan saada hyvitystä kokemilleen vääryyksille. Mutta koska isopomo onkin joutunut lähtemään äkisti Floridaan ”työmatkalle” uima-altaan laidalle, Tony joutuu tyytymään tämän poikaan Richardiin (Dacre Montgomery).
Tony ottaa Richardin panttivangikseen ja soittaa itse poliisit paikalle. Tonyn viritelmän takia poliisit eivät voi muuta kuin katsella vierestä ja seurata miehiä Tonyn ansoittamaan asuntoon. Parin päivän aikana käydään neuvotteluja Tony vaatimuksista, kunnes tilanne laukeaa.
Elokuvan ohjaaja Gus Van Sant voidaan hyvällä omallatunnolla liittää legendojen joukkoon. Häneltä on nähty muun muassa mestariteokset kuten Drugstore Cowboy, Matkalla Idahoon, Good Will Hunting ja Milk. Tällä kertaa Van Sant on tarttunut aiheeseen tosielämästä. Tarina ei ole eeppisen suuri, mutta sanoman hän sillä välittää. Siitä, miten pieni ihminen yrittää taistella kapitalismin murskaavaa ylivoimaa vastaan.
Aihe on kertomisen arvoinen. Ajankuva on taiten luotu ja kaikki pääosien näyttelijät Skarsgårdien näyttelijäklaaniin kuuluvan Billin johdolla tekevät hyvää työtä. No, Al Pacino tekee pikaisen rutiininäyttäytymisen lomaresortista.
Mutta se mistä jää kiikastamaan, on kerronta itsessään. Kaikista hyvistä aikeistaan huolimatta juonenkuljetus on epätasaista ja tökkivää. Siinä halutaan kertoa sen verran monen hahmon tarinaa, että sujuvuus hieman hautautuu kaikkien tarinalinjojen alle. Tämän kaliiperin ohjaajalta saa toivoa parempaa työtä. Ehkäpä hän on jäänyt tarinan faktojen panttivangiksi.
Hannu Liekso
Dead Man’s Wire -elokuvan traileri
