Tom Cruisen uudesta elokuvasta tiedettiin etukäteen se, että kyseessä on tieteistarina, jossa päähenkilö ensin kuolee ja joutuu sitten aikaluuppiin Päiväni murmelina -komedian tapaan. Hieman ilkeämielisestikin vitsailtiin, että Cruisea inhoavat voivat nähdä hänen nyt kuolevan 200 kertaa. Päiväni murmelina -viittaus on osuva, etenkin kun Edge of Tomorrow sisältää myös komediallisia aineksia.
Edge of Tomorrow perustuu japanilaisen Hiroshi Sakurazakan kuvitettuun pienoisromaaniin. Lähitulevaisuus tuo tullessaan maailmanlaajuisen sodan, joka esitellään elokuvan alussa uutisvälähdyksinä. Ulkoavaruuden oliot ovat valloittaneet maapallon, ja taistelu näyttää hävityltä. Tilanne muuttuu, kun maan asukkaat kehittävät uuden tehoaseen, joka toimii samalla sotilaiden haarniskana.
Cruisen esittämä William Cage on armeijan upseeri, mutta hänellä ei ole taistelukokemusta. PR-miehenä palveleva Cage ei rintamalle kaipaakaan. Hän esiintyy uutisfilmeissä ja pitää yllä taistelumoraalia. Kenraali haluaa PR-miehen kuitenkin etulinjaan, joten vastahakoinen Cage löytää itsensä pian valmistautumassa tositoimiin. Pelastakaa sotamies Ryanin Normandian maihinnousua muistuttavassa hurjassa tulitaistelussa alien-joukot jyräävät vastustamattomasti. Cage selviää muutamasta tukalasta tilanteesta, mutta taistelu päättyy hänen osaltaan ennenaikaisesti. Sitten alkaa Päiväni murmelina -osuus, ja Cage käy läpi saman taistelun kerta toisensa jälkeen. Cage löytää kohtalontoverin, Verdunin enkeliksi nimetyn sodan sankarittaren nimeltä Rita (Emily Blunt). Yhdessä he yrittävät päästä aikaluupissa eteenpäin ja samalla ulos sieltä.
Edge of Tomorrow’n idea on kekseliäs. Elokuvassa nähdään samoja kohtauksia uudestaan ja uudestaan hieman eri näkökulmasta, mikä voisi ehkä tuntua turhalta toistolta, mutta se toimii. Jokaisella toistokerralla tarinaan tulee mukaan jotain uutta, ja siinä päästään hieman pidemmälle. Toistuvasta aikaluupista ja lukuisista kuolemista otetaan irti myös kieroa huumoria. Komediallinen puoli toimii yllättävän hyvin, etenkin kun ottaa huomioon, että pääosassa on roolihahmoihinsa yleensä kuolemanvakavasti suhtautuva Cruise.
Edge of Tomorrow’n tehoa vähentää se, että siinä on liikaa asioita, jotka on nähty monta kertaa ennenkin. Toimintakohtaukset ovat näyttäviä mutta eivät erityisen omaperäisiä. Hyönteismäisistä örkeistä tulee mieleen köyhän miehen Starship Troopers. Mekaanista haarniskaa muistuttavat robottipuvutkin on nähty tieteiselokuvissa moneen kertaan.
Ohjaaja Doug Liman löi läpi komedioilla Swingers (1996) ja Go (1999). Sen jälkeen hän pääsi tekemään ensimmäisen Bourne-trillerin sekä muitakin ison budjetin toimintaelokuvia kuten Mrs. & Mrs. Smith (2005) ja Jumper (2008). Edge of Tomorrow tuo esiin Limanin monipuoliset kyvyt, mutta ei se silti ihan pärjää vertailussa samantyyppisille aikaluuppia hyödyntäville tieteiselokuville kuten Looper tai Source Code.
Jussi Huhtala