Jossain Kolumbian viidakkojen keskellä, jylhien vuorien suojassa sijaitsee Encanto, pieni lumouksen suojaama kylä, jonka asukkaat ovat sinne vuosikymmeniä aikaisemmin paenneita ihmisiä ja heidän jälkeläisiään. Kylä on Madrigalin kolme sukupolvea kattavan perheen suojeluksessa. Kullakin perheenjäsenellä on yksilöllinen yliluonnollinen kyky, joka on yhteisen hyvän käytössä.
Yksi poikkeus tosin on. Kylän perustajan ja Madrigalien perinteitä haukan tavoin vahtivan Abuelan tyttären tytär Mirabel ei muiden tavoin saanut maagista lahjaa lapsena. Ymmärrettävästi se on hänelle hieman arka paikka, vaikka hän perheen arkeen parhaansa mukaan osallistuukin.
Ulkopuolisuus kuitenkin auttaa kysymään oikeita kysymyksiä, kun kylää suojaava ja Madrigaleille voimia antava magia alkaa hiipua. Jotkut taian rippeisiin yhä tiukemmin tarrautuvat tosin alkavat sen vuoksi myös osoittaa Maribelia syyttävällä sormella.
Encanto ei edes yritä vastata valtavaan määrään kysymyksiä, joita se herättää: Ketä kyläläiset pakenivat? Kuka tai mikä antoi Abuelalle voimat suojella heitä? Miksei Mirabella saanut lahjaansa? Eikö kylässä ole koulua, jossa Madrigalit olisivat voineet oppia syyn ja seurauksen eron?
Loppujen lopuksi vastauksilla ei niin ole väliä, sillä perheen parissa viihtyy, vaikka isosta hahmogalleriasta johtuen osa heistä jää vain hahmotelmiksi. Mirabellan ohella eniten syvyyttä saa hänen väkivahva Luisa-siskonsa, joka pystyy kantamaan kaiken – paitsi yhteisön asettamaa jatkuvaa painetta.
Madrigalien elävä taikakoti sisältää niin paljon erilaisia ympäristöjä, että Mirabel voi kokea monia fantasiaseikkailuja koskaan sieltä poistumatta. Valtavaa mielikuvituksen laukkaa osoittava elokuva onnistuu aina hämäämän katsojan vanhalla ”Hei, katso tätä!” -tempulla aina, kun jokin alkaa vaivata mieltä. Yleensä kyseessä on tarttuva lattariralli.
Liian usein unohtuu, kuinka fantastinen media animaatio on. Siksi onkin piristävää, kun kohtaa Encanton tapaan puhtaasti tekemisen ilosta ja taiasta koostuvia tapauksia, jotka pistävät liian tarkkojen sääntöjen ja perustelujen edelle niiden mahdollistaman hauskuuden ja energian.
Jouni Vikman