16-vuotias Rhiannon (Angourie Rice) on ihmeissään. Hänen poikaystävänsä Justin (Justice Smith) ei ole koskaan ihana. Paitsi tänään! Nuoret lintsaavat koulusta ja viettävät hauskan päivän merenrannalla. Täysin epäjustinmaisesti poikaystävä kuuntelee Rhiannonin huolia. Justin ei edes tupakoi. On kuin Justin ei olisi oma itsensä.
Koittaa seuraava päivä. Justin on palannut välinpitämättömäksi itsekseen. Hän ei huomioi Rhiannonia ollenkaan, tupakointi on tullut takaisin, eikä hän muista edellistä päivää kovin hyvin. Kuin se olisi ollut unta.
Vähitellen Rhiannonille selviää, että sinä päivänä kun Justin oli maailman paras poikaystävä, hän ei tosiaan ollut oma itsensä. Mystinen A oli sinä päivänä Justinin kehossa. A ei ole kuten muut ihmiset. Hän herää joka päivä eri kehossa. Aina sen ikäisenä kuin olisikin, eli tässä tapauksessa 16-vuotiaana tyttönä tai poikana. A ei voi vaikuttaa siihen, kenen kehossa hän seuraavaksi herää. Joka päivä hän koittaa skarpata, ettei pilaisi sen nuoren elämää, jonka kehoa hän milloinkin asuttaa. Rhiannon ja A rakastuvat. Joka päivä Rhiannon etsii A:n, näytti hän miltä tahansa.
Every Day perustuu David Levithanin samannimiseen romaaniin vuodelta 2012. Filmatisoinnissa positiivista on Rhiannonin teini-ikään kuuluvien ongelmien kuvaaminen. Vanhempien viilentyneet välit hämmentävät. Samoin isän mielenterveysongelmat ja päätös siirtyä työelämästä taulujen maalaajaksi. Poikaystävän huono kohtelu arveluttaa, mutta ei saa kuitenkaan tekemään eropäätöstä, koska Rhiannon ajattelee Justinin olevan ”hänen tyyppiään”.
Rhiannon myös kehittyy elokuvan myötä, oivaltaa jotain kasvamiseen liittyvää. Lisäksi Every Day on osittain onnistunut sivullisuuden kuvaus, sekä A:n että Rhiannonin näkökulmasta. Elokuva kuvaa sitä, miltä tuntuu kun on salaisuus, jota kukaan ei ymmärtäisi. Miltä tuntuu, kun on erilainen eikä tunne ketään itsensä kaltaista.
Parantamisen varaa elokuvan toteutuksessa olisi ollut esimerkiksi siinä, että vaikka elokuvan tarina yrittää viestittää Rhiannonin rakastuvan A-nimisen tyypin sisimpään ja ulkoisista puitteista viis, niin Rhiannonilla ei ole A:n kanssa sutinaa muina päivinä kuin sellaisina, joina A sattuu olemaan hyvännäköisen pojan kropassa. Kun A on ei-niin-salskea nuori mies, hän ja Rhiannon keskustelevat henkevästi, mutta fyysinen etäisyys on valtava.
Tarina olisi tarjonnut puitteet leikitellä enemmän sillä, onko sukupuolella väliä silloin kun rakastuu ihmiseen. Tätäkään ulottuvuutta elokuva ei oikein hyödynnä. Kun A on tytön kropassa jää fyysinen kanssakäyminen hänen ja Rhiannonin välillä melko etäiseksi. Ehkä yhden kerran Rhiannon suutelee toista tyttöä. Toteutuksen olisi siis toivonut olevan hieman avarakatseisempi. Nyt se on teinifantasiaa ja kemian hakemista hyvännäköisten ihmisten välillä, vaikka sanoman olisi kai tarkoitus olla vastakkainen.