Thibault Desomeaux (Benjamin Lavernhe) on kuuluisa säveltäjä ja kapellimestari, kun hän yhtäkkiä kesken esityksen romahtaa maahan. Hän käy kokeissa ja saa tietää sairastavansa leukemiaa. Hänen siskonsa tarjoutuu tekemään testin selvittääkseen, olisiko hän sopiva luovuttamaan omaa luuydintään osana hoitokeinoa. Käy kuitenkin ilmi, että Thibault onkin adoptoitu. Pian paljastuu myös, että hänellä on Jimmy-veli (Pierre Lottin), joka hämmentyneenä suostuu operaatioon tuntematta miestä.
Fanfaari elämälle on ranskalainen komediaelokuva veljesten suhteesta ja heidän yhteisestä intohimostaan musiikkia kohtaan. Etenkin elokuvan leikkaus ja musiikki erottuvat edukseen. Nopeat leikkaukset ja soinnut tuovat katsojalle tunnetta säveltämisestä mutta myös sovittamisesta. Äänisuunnittelu on huolellista ja musiikki tarjoaa mielenkiintoista kuunneltavaa. Harjoittelutilanteet ja orkesterin epätahdit antavat katsojalle mahdollisuuden tarkkailla, pysyykö soittokunta tahdissa ja mikä soitin ei toista oikeaa säveltä.
Vaikka elokuva onkin pohjimmiltaan draama, veljesten välisestä suhteesta olisi voitu saada vielä enemmän irti. Elokuva käyttää enemmän aikaa Thibaut’n siskon ja Jimmyn tyttöystävän (Sarah Suco) välisen suhteen käsittelyyn eikä juuri palaa syvällisemmin sisarus- tai rakkaussuhteeseen jättäen kaiken katsojan tulkittavaksi.
Elokuva on parhaimmillaan kuvatessaan musiikin säveltämistä ja orkesterissa työskentelyä. Hahmot puhuvat usein sävellajeista ja komppitahtien rakenteesta, mikä lienee musiikinteoriaan perehtyneille varmasti tuttua. Olisin kuitenkin toivonut, että musiikin teorian peruskäsitteet olisi avattu myös tavalliselle katsojalle lyhyesti ja ymmärrettävästi.
Moitteista huolimatta elokuva onnistuu tuomaan musiikin säveltämisen ja veljessuhteen hyvin esille. Siinä on hyvä tempo, ja etenkin päähenkilö Thibault’n hahmo on luotu uskottavasti. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta hän on sympaattinen hahmo, jolle toivoo vain kaikkea hyvää.
Fanfaari elämälle ei ehkä naurata vedet silmissä, mutta se tarjoaa hyvän olon tunteen ja hauskan sinfoniakonsertin, jota olisi voinut katsoa vielä pidempäänkin.
Werneri Pihlajamäki
Fanfaari elämälle -elokuvan traileri
