Friends with Kids

29.6.2012 20:46
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 29.06.2012

Voisiko aikamme käsitys ydinperheestä olla täysin vanhentunut, ja olisiko aika tehdä ideologinen päivitys? On hälyttävää, että moni onnellinen liitto hajoaa, kun perheeseen syntyy lapsi. Elävä herätyskello pitää huolen siitä, ettei sängyssä lojuta turhaan, ettei vanhemmilla ole joutavaa aikaa eivätkä ateriat veny liian pitkiksi. Ennen niin sopuisan pariskunnan kahdenkeskinen keskustelu saattaa olla enää vain kireää syyttelyä, josta rakkauden lepertely on kaukana.

Jennifer Westfeldtin esikoisohjaus Friends with Kids tuo kysymykseen omanlaisensa vastauksen. Westfeldt on itse sekä käsikirjoittanut, että tuottanut elokuvan ja tämän lisäksi näyttelee vielä pääroolinkin.

Jason (Adam Scott) ja Julie (Jennifer Westfeldt) eivät ole pariskunta vaan parhaat ystäviä aina lapsuudesta asti. Molemmilla on takanaan pitkä lista karille ajautuneita ihmissuhteita. Heidän yhteiset ystävänsä kamppailevat tahoillaan pitääkseen yllä perhearjen kuluttamia liittojaan. Tuntuu, että lapsen tulo on karistanut viimeisetkin rippeet romantiikasta. Juliekin haluaisi lapsen muttei huonoa parisuhdetta, jonka se näyttää tuovan mukanaan. Jason ja Julie päättävät tehdä lapsen keskenään.

Ensimmäinen haaste on saada lapsi alulle. Jasonille homma luonnistuu helpommin, mutta Julielle Jason on kuin veli, ja hän on vähällä luopua koko suunnitelmasta. Kun lapsi vihdoin syntyy, eivät ystäväperheet luota uudenlaisen perhekuvion toimivuuteen. He odottavat pääsevänsä todistamaan täyttä kaaosta, mutta toisin käy. Julie vastaanottaa vieraat hehkeänä, Jason tuudittaa lasta rintarepussa, koti on siisti ja kynttilät luovat rauhallista tunnelmaa. Jason on vielä leiponut piiraankin. Voiko järjestely todella toimia?

Jason asuu edelleen omassa asunnossaan kattohuoneistossa, ja Julie asuu lapsen kanssa hieman alempana. Jason tapailee naisia kuten ennenkin, ja Julie yrittää saada itsensä nopeasti kuntoon, että pääsisi jälleen miehen metsästykseen. Koko paletti toimii hyvin aina siihen saakka, kun Julie huomaa pientä mustasukkaisuutta. Yhteisen lapsen myötä hänelle alkaa kehittyä tunteita Jasonia kohtaan, ja platoninen suhde alkaa yllättäen muuttua paljon perinteisemmäksi. Jasonille Julie on edelleen vain ystävä ja heidän yhteisen lapsensa äiti. Pariskunnan ystävät saavat kuin saavatkin viimeisen sanansa, eihän tuollainen malli voi toimia. Vai voiko sittenkin?

Westerfeldtin elokuva on oivaltava ja osuu varmasti maaliin monen keski-ikäisen katsojan kohdalla. Dialogi on herkullista ja hyvin kirjoitettua. Näyttelijät ovat toden tuntuisia ja New York tapahtumapaikkana tuo mieleen aikuisemman version tv-sarjasta Sinkkuelämää. Jotain kuitenkin puuttuu ja se on rosoisuus, elämänmaku. Kaikki on siistiä, kaunista ja huoliteltua. Jopa epäjärjestys on jollakin lailla liian järjestyksessä.

Mielenkiintoisen lisän elokuvaan tuo Westfeldtin oma puoliso, Mad Men -tv-sarjasta tuttu Jon Hamm, joka esittää alkoholisoituvaa perheenisää. Ohjaaja itse tunnetaan parhaiten tv-sarjoista kuten 24, Grayn anatomia, Judging Amy sekä vuonna 2001 ensi-iltansa saaneesta elokuvasta Kissing Jessica Stein, jossa hän näytteli nimiroolin.

Lisää luettavaa