Hamsteri (Peter Franzén) on sarjakuvataiteilija sotien jälkeisessä niukkuudessa elävässä Suomessa. Nykyään häntä voisi kutsua prepperihenkiseksi wanna-be ankaraan talveen valmistautujaksi. Hän on pari vuotta aikaisemmin muuttanut pieneen mökkiin seuranaan vain yksi lemmikkihiiri ja suuri innostus Robinson Crusoeta kohtaan. Mutta yksin ei ole niin hauska valmistautua.
Rurik (Jaakko Ohtonen) on pikkuvirkamies kaupungin virastotalossa. Leipä on kapea, kun lapsiakin on siunautunut kolmen tenavan verran. Vaimo Tellu (Vilma Kinnunen) painostaa miestään hankkimaan isomman asunnon uudesta talosta lähempänä kaupungin keskustaa. Kun kerrankin onni potkaisee ja Rurik onnistuu saamaan kaikki oikein veikkauksesta, alkaa rahaa vihdoin olla. Mutta Tellun harmiksi Rurik ottaa ja vuokraa talon vuodeksi maalta, ja niinpä perhe kuskataan syrjäseudulle.
Kuinka ollakaan perheen naapuriksi osuu Hamsteri, joka innostuu tulokkaista. Hän laatii itsekseen listan tavaroista, joita perhe tarvitsisi talvea varten. Innollaan ja sinnikkyydellään Hamsteri saa ajettua pakkomielteensä Rurikin ja Tellun vastustuksen läpi, ja näin valmistautuminen saa alkaa.
Hamsterit perustuu kirjailija Veikko Huovisen (1927–2009) vuonna 1957 ilmestyneeseen romaaniin. Huovinen osui jo heti kirjailijauransa alussa suomalaiseen sielunmaisemaan ja oli tavattoman suosittu. Metsänhoitajan koulutuksen saaneelle ja Kainuusta maailmalle ponnistaneelle Huoviselle ovat ominaisia luontokuvaus sekä vinosti hymyilevä salaviisas humanismi. Niinpä ei ole ihme, että Huovisen kirjoista on tehty elokuva- ja tv-sovituksia 1970-luvun alusta alkaen. Edellinen elokuva oli Kari Väänäsen ohjaaman Havukka-ahon ajattelija (2010), jossa Kai Lehtinen teki hienon roolisuorituksen korpifilosofi Konsta Pylkkäsenä.
Ei ole Hamsterinkaan ohjaaja Markku Pölönen ensimmäistä kertaa Veikko Huovisen kyydissä. 2004 valmistui Koirankynnen leikkaaja, jossa Peter Franzén esiintyi mahtavasti.
Aivan ensimmäistä kertaa ei Hamstereita olla tuotu yleisön silmien eteen. Vuonna 1982 valmistui Pauli Virtasen silloiselle MTV-teatterille ohjaama minisarja, jossa upea Pentti Siimes esitti Hamsteria. Silloin ei tehty epookkia, mutta nyt tarina on viety 1950-luvun Suomeen.
Markku Pölönen tunnetaankin parhaiten menneiden aikojen maaseudun kuvaajana, vaikka kyllä hän taitaa muunkinlaisen kerronnan. Juuri tällaisten nostalgiakuvauksien taitajana hän on varmaotteinen mestari. Tälläkin kertaa kaikkien tähtien asentojen piti olla juuri oikeissa konjunktuureissaan. Mutta niin paljon kuin tästä elokuvasta haluaisikin pitää, eivät kaikki palaset jostain syystä osu kohdilleen.
Franzén on eittämättä yksi Suomen parhaista näyttelijöistä, ja niin myös tälläkin kertaa. Varastojen keruun pakkomielteisyyden vimman ajaminen Telluun ja Rurikiin vain tuntuu hieman väkinäiseltä. Kun varastoja täytetään, henkilöiden sisäisen maailman kuvaus ikään kuin pysähtyy. Tellun hyväksyntä miehensä tempaukselle vuokrata talo maalta vuodeksi ratkeaa turhan helposti, vaikka juuri se on pahinta, mitä Tellu voisi kuvitella. Rurik taasen kärsii ainakin keskivaikeasti masennuksesta, mutta tätä aihetta ei juuri käsitellä. Sääli, sillä juuri näistä aineksista olisi saanut vereslihalle käyvää draamaa. Ja kun vihdoin päästään siihen kauan odotettuun talveen, juostaan tarina kasaan pikavauhtia.
Hannu Liekso