Harjoittelija on elokuva menneestä ja nykyisestä ajasta, ja näiden kohtaamisesta kahden hyvin erilaisen, hiukan eksyksissä olevan hahmon kautta. Ohjaaja-käsikirjoittaja Nancy Meyers kertoo kuinka miehet olivat ennen herrasmiehiä ja naiset perheenäitejä, ja auta armias jos roolit vaihtuivat. Nykyäänhän asiat ovat toki toisin, kuten Meyers pyrkii lopulta näyttämään rikkomalla jo monesti murrettuja stereotypioita. Moderni länsimainen yhteiskunta on kuitenkin muuttunut jo kauan aikaa sitten.
70-vuotias Ben Whittaker (Robert De Niro) on suhteellisen tuore leski. Hän on vanhan koulun charmantti herrasmies, mutta elämä tuntuu vaimon kuoleman jälkeen kovin tyhjältä. Eläkkeellä oleva Ben pitää itsensä vetreänä järjestelemällä itselleen erilaisia aktiviteetteja. Eräänä päivänä hän löytää suositun online-firman rekrytointi-ilmoituksen, jonka kautta etsitään seniorikansalaista harjoittelijaksi.
Hyperaktiivinen ja aivan liian kiireinen firman pomo Jules Ostin (Anne Hathaway) on tietämättään hyväksynyt senioriohjelman, jota kautta Ben harjoittelupaikkansa saa. Nuorella Julesilla on harteillaan menestyvä firma, moderni perhe, jossa isä on kotona lapsen kanssa, sekä elämän pieniä ja suuria murheita, joista yrittää selvitä parhaansa mukaan. Paineet kasautuvat lopulta liian suureksi ja molempien yllätykseksi Benistä ja Julesista tulee parhaat kaverukset, jotka itkevät ja murehtivat yhdessä. Ben toimii myös eräänlaisena ottoisänä ja mentorina Julesille.
Jos Robert De Niro oli Taksikuskissa (1976) kovaotteinen newyorkilainen, niin Harjoittelijassa hän on kovakuorinen, mutta herkkä newyorkilainen feministi (kyllä, Ben sanoo näin itse). Paljon on vettä ehtinyt virrata näiden kahden elokuvan välillä.
Onkin puhtaasti näyttelijöiden ansiota, että hieman ylipitkä elokuva pysyy kiinnostavana. Robert De Niro on oma itsensä karismaattisena vanhana herrasmiehenä, ei harmaantuneesta legendasta pahaa sanaa. Show’n kuitenkin varastaa Anne Hathaway, joka esittää tomeraa ja idealistista, hieman hörhelöä modernia naismenestyjää hyvinkin monitahoisesti. Hän on herkkä, mutta samalla hauska ja tarpeen tullen myös kova. Moderni nainen siis.
Elämä on laiffii, sanoi filosofi Matti Nykänen. Harjoittelija on myös laiffii, ehkä hiukan hipsterhenkistä ja siloteltua, mutta kuitenkin ihan mukavan lämminhenkistä katseltavaa. Välillä ruusun pitää kuihtua, jotta sen tuoksua osaa arvostaa.