Roman Duris on lipevä Alex, joka on valjastanut ulkomuotonsa ja muuntautumiskykynsä naisten auttamiselle. Hän on perustanut siskonsa ja tämän miehen kanssa firman, joka rahasta rikkoo seurustelusuhteita. Maksajina toimivat naisten ystävät tai sukulaiset, jotka eivät ymmärrä mitä tämä näkee vierelleen valitsemassaan miehessä.
Alex iskujoukkoineen tekee taustatutkimusta ja selvittää mistä nainen haaveilee ja osoittaa sitten, ettei sulhasehdokas edusta sitä. Näin nainen saadaan järkiinsä ilman, että häntä tarvitsee vietellä seksiin asti. Alexilla kun on periaatteita: hän nimittäin rikkoo vain suhteita, joissa nainen on onneton – tosin hurmuri ottaa itselleen vapauden päättää onko nainen onnellinen vai ei.
Moinen moraalisen logiikan ontuminen on kuitenkin sivuseikka Heartbreakerin kaltaisessa kevyessä kesähömpässä. Sellaisesta piittaavat vetävät herneen nenäänsä jo Alexin keikkoja esittelevässä alkujaksossa, jossa naisten tunne-elämä paljastuu kioskikirjoista opituksi. Muille jakso on johdatusta siihen, että kyseessä ei ole ranskalainen taide-elokuva, vaan amerikkalaisen viihteen kevyimmän ääripään sujuva sovitus eurooppalaisiin maisemiin.
Alex voi olla ammattilainen hyveellisenä gigolona, mutta raha-asioissa hän on huithapeli. Suuruudenhullujen huijausten lavastukset nielevät valtaosan palkkioista ja mies on korviaan myöten veloissa. Pelastaakseen firmansa konkurssilta – ja komeat piirteensä rusikoinnilta – Alex suostuu keikkaan, jollaisia ei normaalisti tee. Hänen on rikottava näennäisesti onnellinen suhde, ja tehtävä se nopeasti. Vanessa Paradisin esittämä Juliette ja Andrew Lincolnin näyttelemä Jonathan ovat nimittäin menossa naimisiin kymmenen päivän kuluttua, mikä ei jätä paljon aikaa taustatöiden tekemiselle.
Kohtalon – ja käsikirjoittajien – oikusta Juliette kuitenkin viettää häitä edeltävän ajan yksin Monacossa valvomassa juhlien järjestelyitä. Se antaa Alexille mahdollisuuden liimautua kohteensa kylkeen muka tämän isän palkkaamana henkivartijana. Juliette ei huomionosoituksesta välitä ja tekee kaikkensa hankaloittaakseen suojelijansa työtä. Mutkia matkaan tuovat myös morsiamen estoton ystävätär sekä niskaan hengittävä velkoja.
Kovin suuria yllätyksiä Heartbreaker ei tarjoa vähänkään romanttisten komedioiden lainalaisuuksia tunteville. Mutta vaikka se on tarinaltaan ja kuvakerronnaltaan hyvin amerikkalainen kliseekokoelma, on siinä myös osakkeita nostavia eurooppalaisia piirteitä. Tärkeimmät henkilöt eivät ole hollywoodilaisittain hengettömiksi sliipattuja nuoria siloposkia. Lisäksi siinä, missä vastaava amerikkalainen komedia turvautuisi sovinnaisiin ratkaisuihin, Hearbreaker löytää mahdollisuuden farssiin. Sekin saattaa joitakin katsojia ärsyttää, mutta jos poliittisen korrektiuden ja kriittisyyden jättää narikkaan, on tarjolla sympaattisen kotikutoista mutta silti näyttävillä maisemilla ja ökyelämäntavoilla herkuttelevaa kesäkivaa.
Jouni Vikman
Tähdet: ★★★
Heartbreaker – Traileri