Herttuatar

GENRE ENSI-ILTA TÄHDET

Herttuatar on näyttävä ja huolellisesti tehty pukudraama, joka ei kuitenkaan tuo lajityyppiinsä mitään uutta.

Herttuatar perustuu Amanda Foremanin kirjoittamaan kirjaan Georgiana Cavendishin (1757–1806) elämästä. Herttuatar Georgiana Cavendishia on verrattu prinsessa Dianaan. Hän oli kaunis ja sanavalmis aatelinen, jota kansa rakasti. Itse asiassa herttuatar Georgiana ja prinsessa Diana olivat sukulaisia. Molempien tyttönimi oli Spencer.

Devonshiren herttuatar oli paitsi näyttävä kaunotar, jonka pukeutumista ihailtiin ja kopioitiin, myös yhteiskunnallinen toimija, jonka salonkiin kuului sekä poliitikkoja että taiteilijoita. Naisilla ei Georgianan aikana ollut edes äänioikeutta, mutta hän toimi tärkeänä taustavaikuttajana. Esiintymisillään hän antoi tukea monille liberaalin whig-puolueen poliitikoille.

Elokuva alkaa siitä kun Keira Knightleyn esittämä Georgiana oli 17-vuotias, ja Devonshiren herttua William Cavendish (Ralph Fiennes) ihastui häneen. Herttua sopi Georgianan äidin Lady Spencerin (Charlotte Rampling) kanssa avioliitosta.

William Cavendish oli Englannin rikkaimpia miehiä ja vaikutusvallaltaan suunnilleen kuninkaasta seuraava, joten hän oli äidin kannalta mitä tervetullein vävykokelas. Naimakauppaan kuitenkin kuului että Georgiana synnyttää herttualle perilliseksi poikalapsen.

Aika pian selviää, että kyseessä ei ollut vuosisadan rakkaustarina. Georgianaa huomattavasti vanhempi Devonshiren herttua vaikuttaa umpimieliseltä tylsimykseltä, joka välittää enemmän koiristaan kuin puolisostaan. Lapsia kyllä siunaantuu, mutta herttuan mieliharmiksi pelkkiä tyttäriä.

Rakkautta elämäänsä kaipaava Georgiana ryhtyy suhteeseen Charles Greyn (Dominic Cooper) kanssa. Komeasta ja kyvykkäästä Greystä tuli myöhemmin pääministeri. Sama mies antoi muuten myös nimensä Earl Grey -teelle.

Herttuatar sai Oscar-palkinnon puvustuksesta ja ehdokkuuden lavastuksesta. Puvut, peruukit ja lavasteet ovatkin poikkeuksellisen näyttäviä, mutta siinä taitavatkin olla elokuvan suurimmat ansiot. Herttuatar on kaikin puolin huolellista työtä, mutta se ei erotu muista saman lajityypin elokuvista.

Historiallisissa pukudraamoissa tuntuu olevan liian usein samankaltaisia aineksia: yhteiskunnallista eriarvoisuutta, onnettomia järjestettyjä avioliittoja sekä tukahdutettua intohimoa, jota seuraa vääjäämätön lankeaminen kiellettyyn rakkauteen.

Ohjaaja Saul Dibb tuntuu vain kierrättävän näitä teemoja eikä saa luotua Georgianasta erityisen kiinnostavaa persoonaa, vaikka mahdollisuuksia olisi ehkä ollut enempäänkin.

Georgianan rooli tuntuu kuin räätälöidyltä Keira Knightleylle, ja hän suoriutuukin siitä luontevasti. Ralph Fiennesin kyvyt sen sijaan tuntuvat menevän hukkaan yksituumaisen kylmän ja etäisen herttuan roolissa.


Aiheeseen liittyvät elokuvat