Hevi reissu

GENRE ENSI-ILTA 09.03.2018 TÄHDET

Hauskaksi tarkoitettu elokuva ei lupaavasta alkuasetelmastaan huolimatta naurata.

Hevi reissu ei valitettavasti ole Suomen Spinal Tap, vaikka se onkin komedia hevibändistä, jonka rumpali kuolee monta kertaa ja syttyy välillä tuleen.

Alku on kohtalaisen lupaava ja sympaattinen. Esitellään pikkukaupunki jossain Pohjois-Suomessa, missä asustaa hevidiggari nimeltä Turo. Muut samanikäiset pojat rassaavat autoja tai seuraavat urheilua, ja pitkätukkaista Turoa haukutaan homoksi. Turo ei ole siitä moksiskaan, sillä hänellä on muutama luottokaveri, joiden kanssa hän on perustanut metallibändin.

Bändillä ei ole keikkakokemusta, omia biisejä eikä edes nimeä, mutta puutteet korvaa kova into päästä lavalle. Pojat päättävät valloittaa Pohjolan kovimman hevifestarin, joka sijaitsee Norjan Lapissa. Sinne on päästävä soittamaan hinnalla millä hyvänsä.

Komedian pitäisi olla hauska, mutta Hevi reissu ei ole hauska. Se on kömpelö ja lapsellinen elokuva, jonka huumori saa katsojan vaivautumaan. Tekijöiden lapsenomainen innostus välittyy, mutta tarina on pelkkää typerää kohellusta, joka ei naurata.

Hevi reissua on sanottu Suomen kaikkien aikojen kalleimmaksi komediaksi: ohjaajakaksikko Jukka Vidgren ja Juuso Laatio on saanut esikoispitkälleen yli kolmen miljoonan euron budjetin. Loppupuolella nähdäänkin syy siihen: elokuva sisältää toimintajakson, jossa räjäytellään ja ammuskellaan kuin Arnold Schwarzeneggerin Commandossa. Toinen efektejä vaatinut osuus sijoittuu Ranuan eläintarhaan. Vastenmielisessä kohtauksessa rääkätään ahmaa. Puolustukseksi ei kelpaa se, että elävä ahma on korvattu keinotekoisella.

Isosta budjetista huolimatta sponsorit ovat ilmeisesti olleet kovasti tarpeen, sillä tietyn panimon tietty olutmerkki zoomataan lähikuvaan tasaisin väliajoin.

Bändin keulahahmo Turoa esittävä Johannes Holopainen tunnetaan myös Tuntemattoman sotilaan Kariluotona sekä teatterin lavoilta. Hän on monipuolinen ja lahjakas näyttelijä, joka sopii rooliin mainiosti. Toinen hauska roolihahmo on Max Ovaskan kaikkitietävä basisti. Näyttelijät eivät kuitenkaan pelasta kokonaisuutta, joten lopputulokselle ei voi antaa tähtiä enemmän kuin mitä pirulla on sarvia.