”Suurin este kehitykselle on sukupuolten välinen epätasa-arvo”, sanoo 27 vuotta Afrikan Ugandassa kehitysyhteistyötä tehnyt Riitta Kujala Hyvästi Afrikka -dokumentissa, joka on myös saanut alaotsikon Tarina ystävyydestä ja voimaantumisesta. Juuri näistä kahdesta attribuutista elokuvassa on kysymys.
Riitta Kujala on viettänyt suuren osan aikuiselämästään Ugandassa, jonne hän lähti vuonna 1986 Mannerheimin Lastensuojeluliiton koordinoimaan kehitysyhteistyöprojektiin. Hanke tuli tiensä päähän vuonna 2001, ja Riitta oli jo palaamassa takaisin Suomeen haikein mielin. Mutta sitten Kujala sai soiton Solidaarisuus-järjestöltä, joka kehittää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa kehitysmaissa. He palkkasivat Ugandassa jo vuosia asuneen ja maan hyvin tuntevan vahvan tahtonaisen viemään tärkeää hanketta eteenpäin. Samalla eronnut ja Riitan kanssa asunnon jakava Catherine ”Kata” Othieno ryhtyi työskentelemään hankkeen parissa.
Elokuva alkaa jaksolla, jossa nuo kaksi ystävystä ovat suomalaisessa metsässä sienestämässä ja nauttivat lounasta Riitan Suomen-kodin terassilla. Pätkä oli kuvattu kuvausten aivan aluksi testimielessä ja jostain syystä haluttu sisällyttää mukaan varsinaiseen elokuvaan. Seuraavaksi pääsemme jo itse varsinaiseen asiaan, eli kenttätyöhön Ugandan syrjäseudulla, jossa Riitta ja Kata kouluttavat uskonnollisia johtajia ja muita yhteisöilleen merkittäviä naisia ja miehiä sukupuolten välisen tasa-arvon, sukupuoliterveyden ja perhesuunnittelun saloihin, jotta nämä voisivat levittää tietoisuutta omissa viiteryhmissään.
Koulutustilaisuudesta poimitaan katolisessa kirkossa vaikuttava kahdeksan lapsen äiti Daizy Kimbowa, joka kuuntelee naisia kiinnostuneena, mutta kyseenalaistaa opetukset uskonnollista lähtökohdistaan. Elokuvan aikana Daizy käy läpi matkan tietoisuuteen tasa-arvosta ja perhesuunnittelun naisille tuomasta vapautumisesta tiukan sukupuolten erotteluun perustuvassa yhteiskunnassa. Hän opastaa tyttäriään kohti naiseutta sekä kotiseurakuntaansa. Hänestä tulee merkittävä hankkeen puolestapuhuja seudullaan.
Kaikki näyttää menevän mainiosti. Työsarkaa riittää maassa, jossa miehet päättävät perinteisesti kaikesta, muka tietävän kaikesta kaiken, ja naisten rooliksi jää synnyttää ja tehdä ruokaa. Maassa nuortenkin tyttöjen raiskaukset ovat tavallisia ja takaperoiset teveyskäsitykset edesauttavat aids:n leviämistä. Uganda onkin parhaiten tunnettu juuri tuosta tuhoavasta taudista ja 1970-luvulla maata brutaalisti hallinneesta diktaattorista Idi Aminista.
Eräänä päivänä naisten tietoon tulee Ugandan parlamentille lähetetty nimetön ilmianto, jossa Riittaa ja Kataa syytetään lesboudesta sekä lasten yhyttämisestä homoseksuaalisuuteen. Syytös on äärimmäisen vakava maassa, jossa on säädetty ankaria homoseksuaalisuudenvastaisia lakeja. Koko hankkeen tulevaisuus on vaakalaudalla.
Hyvästi Afrikka on lämminsydäminen dokumenttielokuva kehitysyhteistyön ruohonjuuritasolta käsitellen monia tärkeitä teemoja sekä kertoen kahden vanhan ja viisaan naisen välisestä syvästä ystävyydestä.