James Wanin Riivattu (alkuperäisnimeltään Insidious) oli mainio kauhuraina Lambertin perheestä. Perheen poika Dalton (silloin 9-vuotias Ty Simpkins) vajosi koomaan, joka paljastuikin The Further -nimiseksi rinnakaistodellisuudeksi. Daltonin isä Josh (Patrick Wilson) pelasti näppärästi poikansa, mutta joutui itse riivatuksi elokuvan jatko-osassa, jonka lopussa Joshin ja Daltonin muistot pyyhittiin hypnoosin avulla.
Sittemmin Insidious-sarja on keskittynyt muihin perheisiin, mutta Insidious: The Red Door palaa Lambertin perheen pariin. Josh ja perheen äiti Renai (Rose Byrne) ovat eronneet ja Joshin äiti Lorraine on juuri kuollut. Dalton (nyt 21-vuotias Simpkins) on lähdössä opiskelemaan ja Renai ehdottaa että Josh lähtee kuskiksi, jotta perheen miehet voisivat paikkailla suhdettaan.
Automatka sujuu lähinnä hiljaisuudessa, mutta Dalton alkaa pikkuhiljaa muistaa mitä hänelle tapahtui lapsena. Harmillisesti muistot avaavat oven The Further -ulottuvuuteen ja jos jonkinnäköistä örkkiä ja haamua puskee taas Daltonin elämään.
Insidious: The Red Door on selkeästi erilainen Insidious-elokuva. Sarja on aina ollut Wanin Kirottu-elokuvien hupaisa ja hölmö kummisetä, mutta The Red Door omaksuu vakavamman tunnetilan. Ensimmäisestä elokuvasta tuttu verenpunainen demoni tekee myös paluun, mutta elokuva lähinnä keskittyy Daltonin muistoihin.
Patrick Wilson, joka on tehnyt Wanin kanssa useamman elokuvan ja esittää myös pääosaa Kirottu-leffoissa, tekee tässä myös ensiohjauksensa. Wanin varjostaminen on selkeästi toiminut, sillä The Red Door toimii erinomaisesti. The Red Door on hyvin tavanomainen ja perinteinen pelottelu, mutta se ei missään nimessä ole elokuvan tai Wilsonin heikkous.
Wilson rakentaa böö-hetkiä useasti ja elokuvan jumpscaret toimivat hyvin. The Red Door ei varsinaisesti mullista maailmaa tai tarjoile mitään erikoista, mutta Wilson on onnistunut rakentamaan hyvän tunnelman elokuvaansa. The Red Door on sopivan jännittävä, vaikkei välttämättä koskaan aidon pelottava.
Ihmiset, jotka eivät kauhuelokuvista välitä, kysyvät usein miksi kukaan haluaisi katsoa kauhua? Tähän on varmasti vastauksia vähintään yhtä monta kuin kauhun katsojiakin, mutta yksi syy siihen on simppeli: se on hauskaa. Se hetki, kun erityisen tehokas jumpscare saa katsojan hyppäämään penkistä ja sitten hihittämään helpotuksesta, on herkullinen, ja The Red Door tarjoilee näitä hetkiä runsaasti. Wilsonin elokuva on ruhtinaallisen viihdyttävä ja rikas, niin juoneltaan kuin jännityksenkin osalta.
Scott Teemsin käsikirjoitus on elokuvan heikointa antia, mutta onneksi hyvät, luotettavat näyttelijät kohottavat The Red Doorin laatua. Wilsonin itsevarma ohjaus ja erityisesti Ty Simpkinsin mielenkiintoinen roolisuoritus tekevät The Red Doorista erinomaisen Insidious-elokuvan.
Maria Lättilä
Insidious: The Red Door -elokuvan traileri
