Jouluiloa Ukrainaan on amatöörimäinen ja kömpelö dokumenttielokuva, mutta siinä on samalla melko sympaattinen vire. Timo Puustinen on jyväskyläläinen kauppias, joka havahtui muutama joulu sitten perheensä materialismiin. Puustisilla oli aivan liikaa leluja. Timo päätti lahjoittaa ne hyväntekeväisyyteen.
Puustinen keksi samalla, että voisi järjestää kaupassaan tempauksen, jossa käytettyjä leluja vastaan saa karkkia. Leluja kertyi nopeasti yli tarpeiden. Mistä siis löytää sopiva kohde, jonne jakaa iloa?
Itä-Ukrainassa, Donetskin kansantasavallassa soditaan. Vuonna 2014 perustettua kiistanalaista aluetta hallitsee Venäjä-mielinen separatistiorganisaatio. Puustinen löysi alueelta Pilgrimin orpokodin, jonka aivan eturintamassa eläville lapsille hän päätti toimittaa leluja, vaatteita ja suklaata.
Dokumenttielokuvassa kuvataan Puustisen, ohjaaja Juhana Honkosen ja heidän pienen joukkionsa pakettiautomatkaa Suomesta Euroopan läpi aina Ukrainan kriisialueelle. Vastoinkäymisiä matkalla riittää, vaikka pahemminkin olisi voinut käydä. Karmiva sää sekä raja-alueet ovat pysäyttää karavaanin, mutta lopulta he pääsevät muutaman mutkan kautta Ukrainaan.
Dokumentissa ei ole oikeastaan minkäänlaista syvällisempää tarinaa. Se on vain roadtrip ja matkaraportti, johon on leikattu mukaan reissun kiinnostavimpia vaiheita. Siinä nähdään myös muutama alueella asuvan ihmisen haastattelu sekä kurjia kertomuksia ahdingosta.
Tietenkin dokkarissa on myös iloisia ja onnellisia lapsia sekä kiitollisia hymyjä, kun Puustinen ja hänen tiiminsä toimittavat orvoille upean joululahjan. Se riittänee oikeuttamaan vain 66 minuuttia kellottavan dokumentin. Osa elokuvankin tuotoista menee hyväntekeväisyyteen.
Jouluiloa Ukrainaan on sydämellinen ja symppis kertomus siitä, miten tavalliset ihmiset voivat auttaa hätää kärsiviä. Eikä se lopulta edes vaadi paljoa: hiukan rahaa, paljon tahtoa ja seikkailumieltä sekä roppakaupalla rohkeutta.