Jupiterin kuu

/ / GENRE , ENSI-ILTA 01.06.2018 TÄHDET

Kiehtova sekoitus spektaakkelia ja eurooppalaista art house -elokuvaa ei aiheestaan huolimatta koskaan oikein pääse lentoon. Komeasti kuvatun elokuvan ensimmäiset kohtaukset pakolaisveneessä ovat vaikuttavia.

Nuori Aryan (Zsombor Jéger) on syyrialaispakolainen matkalla kohti uutta, toivottavasti parempaa elämää. Matka keskeytyy kuitenkin Unkarin rajalle, jossa aseistautuneet poliisit odottavat. Aryan joutuu eroon isästään ja pakenee henkensä edestä kaoottisessa tilanteessa. Lopulta Aryan joutuu ammutuksi useaan kertaan ja kaatuu maahan ilmeisen kuolleena.

Aryanin maatessa maassa pienet veripisarat alkavat nousta hänen ampumahaavoistaan, ja pian mies herää kuolleista ja huomaa osaavansa lentää. Aryan kohtaa sairaalalääkäri Gábor Sternin (Merab Ninidze), joka tekee Aryanille tarjouksen; Stern auttaa Aryania etsimään isäänsä, mikäli tämä käyttää uutta kykyään rahan tahkoamiseen. Aryania ampunut poliisi Laszlo löytää Sternin kuvaaman videon Aryanista leijumassa ja lähtee parin perään.

Ohjaaja Kornél Mudruczón edellinen elokuva, Cannesin Un Certain Regard -palkinnon napannut White God oli erinomainen kertomus nuoren tytön vaikeasta isäsuhteesta koirien vallankumouksen keskellä. Mikäli se kuulostaa elokuvalta, joka on liian outo ollakseen totta, muistakaamme että parhaan elokuvan Oscarin voitti aikaisemmin tänä vuonna elokuva mykän naisen ja kalamiehen romanssista.

Tästä voimme ehkä päätellä elokuvayleisöjen olevan uteliaampia ja avoimempia elokuville, jotka eivät noudata mitään vanhoja kaavoja. Elokuvantekijöillä on suurempi vapaus yhdistellä erilaisia lajityyppejä ja tarinoita, ja usein lopputulokset ovat kiehtovia elokuvia, jotka eivät päästä katsojaa helpolla.

Mudruczón uusi elokuva Jupiterin kuu on suunniteltu suuremmaksi mestariteokseksi kuin se lopulta on, mutta se on mielenkiintoinen lisäys unkarilaisen ohjaajan ansioluetteloon.

Jupiterin kuun alkumetreillä Mudruczó heittää katsojan samaan veneeseen pakolaisten kanssa. Mudruczó uskaltaa viedä kameran epämiellyttävän lähelle kuvattavia kohteitaan. Itkevä lapsi, hikiset kasvot ja epäilevät silmät ovat kuvia, jotka ovat osa jokapäiväistä mediapolemiikkia ympäri maailmaa, mutta harvoin näin läheltä kuvattuna.

Vaikka pakolaiskriisi on Mundruczón elokuvan keskiössä, tämä ei ole elokuva pakolaisista. Mundruczó ja käsikirjoittaja Kata Weber ovat yhdistelleet Jupiterin kuussa poliittista trilleriä, supersankarielokuvaa ja löytyypä elokuvasta fantasialelokuvankin piirteitä. Jupiterin kuu hyppii fantasian ja inhorealismin välillä, ja vaikka elokuva on kiehtova, se ei ole täysin saumaton.

Aryanin kyky lentää tuo mieleen suositut supersankarit viitoissa ja olisikin mielenkiintoista nähdä millainen Mundruczón ohjaama Marvel-elokuva olisi. Jupiterin kuusta löytyy paljon samaa kuin useista supersankareiden alkutarinoista; Aryan on yksin, hyväksikäytetty ja petetty, mutta toiveikas. Mundruczón elokuvan keskiössä on myös niin virkavallan korruptio kuin terrorismi, vaikka elokuva käsitteleekin näitä aiheita kömpelösti ja kliseisesti.

Mundruczó olisi voinut tehdä Jupiterin kuusta mielenkiintoisen supersankarielokuvahybridin, mutta ohjaaja kompastuu yllättäen samoihin ongelmiin kuin monet Hollywood-elokuvat. Mielenkiintoisen alun jälkeen Mundruczó päättää täyttää elokuvan takaa-ajokohtauksilla ja päättömällä toiminnalla; alun kineettiset kohtaukset tuntuvat kaukaiselta muistolta, kun pakolaiskriisi saa tehdä tilaa Hollywood-spektaakkelille.

Mundruczó onnistuu kuitenkin sisällyttämään Jupiterin kuuhun näyttäviä visuaalisia kuvia. Aryanin lentokohtaukset on kuvattu lumoavasti, jopa unenomaisesti. Erityisesti kohtaus, jossa Aryan leijuu pienen lapsen yllä on parempi kuin monet supersankarielokuvat, sillä siinä yhdistyvät lapsenomainen, aito ihmetys ja ihailu ja hienosti rakennettu visuaalinen kokonaisuus.