Pidätkö Trainspottingista, jossa skotlantilaiset enemmän tai vähemmän rakastettavat pikkunilkit pämppäävät ja yrittävät luovia elämän karikoissa energisen musiikin soidessa? Siinä tapauksessa voisin suositella Kneecapia, jossa irlantilaiset enemmän tai vähemmän rakastettavat pikkunilkit pämppäävät ja yrittävät luovia elämän karikoissa energisen musiikin soidessa. Ja suosittelenkin, täydestä sydämestäni.
Kneecapin yhtymäkohdat Transpottingiin ovat siis selvät ja edellä kuvattua pintapuolista tiivistystä syvemmätkin. Silti kyseessä ei ole kopio tai parodia, vaan omilla jaloillaan seisova kuvaus niin paikallisena silmätikkuna kuin Iso-Britannian osana rakenteellisesti luupin alla olevista ihmisistä, jotka alkavat löytää omaa paikkaansa yllättävinkin tavoin.
Lisäksi, siinä missä Trainspotting on Danny Boylen sovitus Irvine Welshin kirjasta, Kneecapia voisi kutsua dokudraamaksi. Se nimittäin kertoo belfastilaisen hip-hop-kolmikon tarinan näiden itsensä kertomana – ja he näyttelevät siinä itseään! Dokumentiksi sitä ei sentään uskalla kutsua, niin kieli poskessa ja mustan huumorin kautta tarina on kerrottu.
Liam Ó Hannaidh ja Naoise Ó Cairealláin ovat kaksi nuorta retkua, jotka tykkäävät bilettää ja päihtyä. Kun Liam erään illan huumepitoisten bileiden yhteydessä joutuu pidätetyksi, hän kieltäytyy puhumasta englantia. Apuun kutsutaan paikallisen koulun musiikkiopettaja, joka yrittää saada oppilaitaan kiinnostumaan myös kotimaansa kielestä, iiristä. Poliisiasemalla JJ Ó Dochartaigh pelastaa Liamin muistikirjan, jonka huomaa olevan täynnä iirinkielisiä lyriikoita. Hän houkuttelee nuoret tekemään niistä musiikkia, ja pian he muodostavat räppiryhmän Kneecap, jossa Liam ja Naoise laulavat ja JJ hoitaa dj:nä musiikin. Siinä sivussa kaksikko tutustuttaa opettajan huumeiden ihanaan maailmaan.
Kun kolmikko alkaa uskoa, että hommasta voisi tulla jotain, he joutuvat useiden tahojen silmätikuksi. Englantilainen hallinto ei halua innostaa iirin harrastamista, iirin aseman puolesta puhujat pitävät provokatiivisia sanoituksia aatteelle haitallisina ja militantit piirit eivät pidä puhtoisen maansa ja likaisten huumepiirien yhteensovittamisesta. Paikallinen poliisi ei sekään pidä huumemyönteisyydestä mutta ennen kaikkea se ei halua militanttien aktivoituvan. Jossain taustalla kummittelee Naoisen aktivisti-isä (Michael Fassbender), joka saattaa olla kuollut tai sitten ei.
Näistä aineksista saadaan aikaiseksi uskomattoman rennosti rullaava hauska ja vaikuttava (tosi)tarina, jota säestää trion aggressiivisen energinen ja todella tarttuva musiikki sekä sekakäytön aiheuttama hillitön lavaesiintyminen. Pääjuoneen nivoutuu lisäksi monia herkullisia hahmoja, sivujuonteita ja ennen kaikkea rosoinen rakkaustarina, jota on vaikea kuvailla herttaiseksi, mutta joka on juuri sitä.
Jouni Vikman
Kneecap -elokuvan traileri
