Algerialaistaustaisen perheen kolmas ja nuorin tyttö Fatima (Nadia Melliti) käy lukion viimeistä luokkaa pariisilaisessa monikulttuurisessa lähiölukiossa. Hän pukeutuu verkkareihin, pelaa jalkapalloa ja hengaa luokan poikien kanssa, joita pitää veljinään. Hän on myös harras muslimi mutta alkaa tunnistaa itsessään homoseksuaalisia piirteitä tuntien vetoa naisiin. Islamissa homoseksualisuus on kiellettyä, joten sisäistä ristiriitaa saadaan aikaiseksi. Hän kyllä tapailee muodon vuoksi lähes ikäistään nuortamiestä, mutta mitään aitoa kiinnostusta ei tunnu olevan.
Fatima lataa deittiappin, josta alkaa löytyä matcheja. Hän tapaakin paria naista, mutta mitään kipinää ei synny. Sen sijaan jotain alkaa tapahtua, kun lääkäri suosittelee astmasta kärsivälle Fatimalle hengityskoulua. Siellä koulua vetävä korealaissyntyinen sairaanhoitaja Ji-Na (Park Ji-min) aiheuttaa väristyksiä. Kun appista heille tulee match, on tutustumisen aika. Fatima heittäytyy täysillä lesbosuhteeseen. Sen verran oma tiukka uskonto kolkuttaa takaraivoa, että hän käy juttelemassa aiheesta itselleen tuntemattoman imaamin kanssa etäämmällä olevassa moskeijassa tyyliin ”kaverin puolesta kyselen”.
Täysin auvoista ei elo Ji-Nan kanssa ole tämän masennuksen takia. Lukiokin on jäänyt taakse ja opinnot yliopistossa ovat alkaneet. Samoin löytyy uusi kaveripiiri, joka sekin vetää puoleensa.
Kuopus perustuu kirjailijanimellä esiintyvän Fatima Daasin esikoisautofiktioon, jossa on paljon kirjailijan omia kokemuksia, mutta hän ei ole kirjan Fatima. Kuopus on näyttelijä-ohjaaja Hafsia Herzin kolmas ohjaustyö, ja kokemus näkyy hänen taidossaan kuljettaa tarinaa. Elokuva voittikin viime vuoden Cannesin elokuvajuhlilla LGBTQIA+ -sarjan, ja pääosan esittäjä Nadia Melliti parhaan näyttelijän palkinnon.
Vailla aiempaa näyttelijäkokemusta Melliti tekee varsin varman ja kypsän roolityön nuoresta naisesta mielenmyllerrysten vallassa. Hän ilmaisee samaan aikaa hämmennystä ja jopa vihaisuutta pitäen nuo tunteet hyvin pintakuorensa alla. Ohjaajan ja näyttelijän saumaton yhteistyö käy elokuvan mittaan hienosti ilmi. Mutta joitain käymisongelmia tarinassa silti on, aivan sileästi ohjaaja Herzi ei sitä pysty kuljettamaan. Niin visusti on haluttu pysyä Fatiman hahmossa, että muut henkilöt sivussa jäävät aivan liian ohuiksi.
Näin ollen Kuopus ei, sympaattisuudestaan ja kontekstin valinnastaan huolimatta, nouse queer-elokuvan kärkinimiin. Esimerkiksi hieman aiemmin nähty Pillion tai mestarillinen kolmen vuoden takainen All of Us Strangers, vain pari mainitakseni, porskuttavat kaukana edellä.
Hannu Liekso