Lapuan patruunatehdas räjähti vuonna 1976. Räjähdyksessä kuoli 40 ihmistä ja 60 loukkaantui. Tragedia nousi kansalliseksi puheenaiheeksi. Itse presidentti Kekkonen saapui hautajaisiin kunnioittamaan Suomen rauhanajan historian tuhoisimmassa tapaturmassa menehtyneitä ihmisiä. Toni Kurkimäen ohjaama ja Tuukka Haapamäen käsikirjoittama Lapua 1976 kertoo fiktiivisen rakkaustarinan näiden tositapahtumien pohjalta.
Matti Holma (Konsta Laakso) on töissä patruunatehtaalla – kuten lähes kaikki muutkin lapualaiset. Tehtaanjohtaja Aarne Mäkelän (Hannu-Pekka Björkman) Helsinkiin muuttanut tytär Kaisa (Linnea Leino) palaa takaisin kotikylälle ja aloittaa työt tehtaan lataamossa. Matilla ja Kaisalla on romanttinen menneisyys, joka näyttää kipinöivän edelleen.
Heillä on kuitenkin muutama seinä vastassaan. Kaisa on kihloissa lääkärin kanssa, eikä isä Aarnekaan aio seurata sivusta, kun Kaisa on tuhoamassa elämänsä Matti-vätyksen kanssa. Onko kaksikolla minkäänlaista tulevaisuutta?
Kaikki muuttuu 13. huhtikuuta 1976. Lataamossa syttynyt kipinä aiheuttaa jättiräjähdyksen, joka vaikuttaa kaikkiin kylän asukkaisiin. Traaginen tapaturma muuttaa monen suvun tarinan alavireiseen suuntaan.
Lapua 1976 on muuten ihan pätevä tapaus, mutta siinä on kaksi helmasyntiä: äärimmilleen venytetty mitta sekä melkoisen melodramaattiseksi äityvä tarina. Elokuvan luulisi keskittyvän tapaturmaan ja sen vaikutuksiin kyläläisiin, mutta suurin osa sen kestosta kuluu saippuaoopperamaisissa juonenkäänteissä kompasteluun. Raju tiivistys olisi tehnyt terää. Nyt juonitwistejä riittää kuin Salatuissa elämissä ikään, eivätkä ne tuo tarinaan mitään erityisen kiinnostavaa. Elokuvasta puuttuu jännitettä.
Lapua 1976 on kuvattu ihan pätevästi ja näyttelijät hoitavat tonttinsa hyvin, joten niiltä osin sitä on mukava seurata. Ajankuvakin on luotu hienosti 1,2 miljoonan euron budjettiin nähden. Muusikko-säveltäjä Michael Bleu on säveltänyt elokuvaan hienon soundtrackin. Kappaleet ovat autenttisella tavalla retroja ja sopivat erinomaisesti leffan tunnelmaan.
Niko Ikonen