Little Miss Sunshine herätti suurta ennakkokohua tämän vuoden Sundance-festivaaleilla. Elokuvan levitysoikeudet myytiin pikavauhtia independent-elokuvalle poikkeuksellisen suurella 10 miljoonalla dollarilla, ja elokuvasta tulikin pienoinen yllätyshitti Yhdysvalloissa.
Ohjauksesta vastaa aviopari Jonathan Dayton ja Valerie Faris. Heillä on pitkä kokemus musiikkivideoista ja mainoksista, mutta pitkää elokuvaa he eivät ole aiemmin ohjanneet. Myös käsikirjoittaja Michael Arndt on ensikertalainen.
Little Miss Sunshine kertoo Hooverin perheestä, jonka kaikki jäsenet tuntuvat kärsivän jonkinasteisista psyykkisistä ongelmista tai ovat muuten omituisia.
Perheen isä Richard (Greg Kinnear) on voittamisen ja häviämisen teorioihin perehtynyt – tai oikeastaan hurahtanut – konsultti. Hän haluaa epätoivoisesti saada uransa nousuun ja julkaista kirjana kehittelemänsä teesit ”yhdeksän askelta menestykseen”.
Lentäjän urasta haaveileva teini-ikäinen poika, Nietzscheä palvova Dwayne (Paul Dano) on tehnyt vaitiololupauksen eikä puhu sanaakaan. Hän korkeintaan kirjoittaa paperille, että ”vihaan teitä kaikkia”. Seitsemänvuotias tytär Olive (Abigail Breslin, Signs) haluaa osallistua lasten missikisoihin ja tulla kauneuskuningattereksi.
Äiti Sheryl (Toni Collette) on ehkä porukan selväjärkisin mutta vaikuttaa turhautuneelta. Räävittömyyksiä laukova isoisä (Alan Arkin) käyttää huumeita ja on heitetty vanhainkodista ulos. Lisäksi perheeseen muuttaa äidin Frank-veli (Steve Carell). Hän on puolestaan Marcel Proustiin erikoistunut kirjallisuudentutkija, joka yrittää toipua itsemurhayrityksestään.
Oliven unelmaa kauneuskilpailuista lähdetään toteuttamaan koko perheen voimin. Kun lentolippuihin ei ole varaa, niin kulkuneuvoksi otetaan vanha pakettivolkkari. Tien päällä matkataan tuhansia kilometrejä määränpäänä Kaliforniassa järjestettävät pikku päivänsäde -kisat.
Little Miss Sunshine on harvinaisuus: älykkästi kirjoitettu komedia, joka paitsi naurattaa myös herättää ajatuksia. Siinä käsitellään mustan huumorin avulla voittamisen pakkoa, laihdutushysteriaa sekä kaikenlaisia pelkoja ja traumoja.
Vaikka Little Miss Sunshinen huumori on mustaa, elokuva on silti omalla tavallaan lämminhenkinen ja jotain aivan muuta kuin vaikkapa Steve Martinin ja Robin Williamsin tasapaksut ja hengettömät koko perheen elokuvat.
Elokuvalla 40-v. ja neitsyt läpimurron tehnyt koomikko Steve Carell osoittaa hallitsevansa paitsi komedian myös vakavammat sävyt. Paul Dano tekee ahdistuneen teinin roolin vakuuttavasti ilman repliikkejä. Koko päänäyttelijäkaartille pitäisi antaa jonkinlainen yhteinen palkinto, niin hyvin tämä kuuden hengen joukko pelaa yhteen.