Lone Survivor

13.2.2014 16:45
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

Ohjaaja-käsikirjoittaja Peter Bergin anteeksipyytelemättömälle militarismille on helppo naureskella silloin, kun se ilmenee Battleship-tieteistoiminnan kaltaisissa höperöissä viihde-elokuvissa. Silti Bergin kyvyt säväyttävän tehokkaan toiminnan kuvaajana ovat kiistattomia. Kun hän tarttuu tositapahtumapohjaiseen selviytymisseikkailuun, armeijafetismi jää entistä enemmän vetävän tarinankerronnan mausteeksi.

Käsikirjoituksesta ei Lone Survivorin kohdalla juuri kannata puhua, vaikka se perustuu Marcus Luttrellin kokemuksistaan Patrick Robinsonin avulla kirjoittamaan kirjaan Lone Survivor: The Eyewitness Account of Operation Redwing and the Lost Heroes of Seal Team 10. Itse asiassa koko elokuvan juoni kerrotaan kirjan alaotsikossa: se on kertomus miehistä, jotka menettivät henkensä pieleen menneen sotilasoperaation seurauksena.

Tehokkaassa alkutekstijaksossa pohjustetaan Yhdysvaltojen Seal-erikoisjoukkojen erinomaisuutta: Kuukausien rankka koulutus karsii suurimman osan hakijoista, mutta loput ovat yhteenhitsautuneita, ylivoimaisia tappokoneita. Yhteenkuuluvuutta ja aseveljeyttä elokuvassa viljelläänkin seuraavaksi, kun Afganistanissa palvelevat jenkkisotilaat velmuilevat keskenään komennusta odottaessaan. Kun heidät sitten pudotetaan erämaahan tehtävänään vaeltaa vuoristoseudun läpi paikallistamaan pahamaista talebanjohtajaa, operaatio menee pahasti mönkään.

Neljän miehen iskujoukko havaitsee olevansa vihollisen piirittämä ilman yhteyttä tukikohtaansa. Ja vaikka apua olisikin saatavilla, miten se pääsisi perille, kun kaikki tienoon sissitaistelijat ovat nyt taisteluvalmiudessa? Sankareilla on siis vain toisensa ja koulutuksensa heidän vertaan janoavaa ylivoimaista tulivoimaa vastaan.

Viimeistään tässä vaiheessa Bergin taidokkuus intensiivisen jännityksen ja toiminnan luojana jättää varjoonsa sen, että elokuvassa vihjaillaan peitellysti, että sotatoimien ongelmat johtuvat varoja pihtaavista päättäjistä ja hieman suoremmin siitä, että sotilaat joutuvat tekemään myös siviilinössöjen mediaa miellyttäviä moraalisia päätöksiä suoraviivaisen tappamisen sijaan. Pienen ryhmän selviytymistaistelu on nimittäin sellaista menoa, että sitä seuraa lopputuloksen tietäväkin henkeään pidätellen ja rystyset valkoisina.

Lone Survivor on leikkauksen juhlaa niin kuvan kuin äänen osalta. Bergin elokuvat The Rundown, Friday Night Lights, Hancock ja Battleship kuvannut Tobias Schliessler vie kameransa toiminnan tiimellykseen ilman, että siitä tulee hahmottamista hankaloittavaa sekamelskaa. Erityisen huomion ansaitsee myös elokuvan äänitys ja äänileikkaus, joka kunnon äänentoistolla saa jokaisen luodin, iskun ja luunrusahduksen tuntumaan katsomossakin.

Sillä kaikesta mahdollisesta politisoinnista – oli se sitten tekijöiden tai katsojan silmässä – huolimatta Lone Survivor on ennen kaikkea juuri sellainen sankaritarina, jollaisten kertomista varten elokuvamedia on keksitty. Ja löytyy siitä kaiken räiskeen alta myös myönnytys inhimillisille arvoille.

Lone Survivor -elokuvan traileri


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa