Luottomies on Ylellä vuonna 2016 käynnistynyt komediasarja. Sarja seuraa kahta naapuria, jotka sotkevat itsensä erinäisiin kiusallisiin kommelluksiin. Tommi (Antti Luusuaniemi) on hyväuskoinen hissukka, Juha (Kari Ketonen) hänen lipevä mutta välittävä ystävänsä. Lyhyisiin jaksoihin, napakkaan huumoriin ja eskaloituviin tilanteisiin nojaava formaatti oli onnistunut, ja sarjasta muodostui hitti. Siksi oli vain ajan kysymys, milloin Luottomies saisi oman pitkän elokuvansa.
Jaksaako tuttu kohellus kuitenkaan kantaa kokonaista elokuvaa? Härkää sarvista tarttui Suomen viihdealan veteraani ja sarjan toinen pääosa Kari Ketonen, joka on viime vuosina aloittanut uransa ohjaajana. Häät ennen hautajaisia -debyyttielokuvan lisäksi Ketonen on tehnyt hyvää työtä Luottomiehessä ohjattuaan sarjan kolmannen kauden.
Luottomies-elokuva: All in alkaa tuttuun tapaan kiusallisissa merkeissä. Tommi nolaa itsensä täysin appiukkonsa ja työnantajansa Juhanin (Taneli Mäkelä) edessä, minkä vuoksi toivottu ylennys jää saamatta. Tommin ja hänen vaimonsa Harrietin (Maria Ylipää) rahat eivät siksi riitä parin unelmakotiin.
Omaa pelkuruuttaan häpeävä Tommi saa kuitenkin yllättävän mahdollisuuden kasata rahat, kun hän löytää lähes epäilyttävän hyvin toimivan sijoituspalvelun. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää, kun Tommi löytää yhtäkkiä itsensä pahemmasta solmusta kuin koskaan. Panoksena ei ole enää vain rahat vaan myös avioliitto.
Luottomies-sarjassa on aina hurmannut sen napakka rakenne. Yksi jakso kestää kymmenen minuuttia, josta kaikki turha on leikattu pois. Huumori tulee luontevasti hahmoista ja jatkuvasti eskaloituvista tapahtumista. Elokuvan muodossa rakenne tuntuu kuitenkin rikkinäiseltä. All in tuntuu yhdeltä, äärimmilleen venytetyltä Luottomies-jaksolta, joka kuitenkin hukkaa sarjan ytimen. Tiukka leikkaus on tärkeä osa Luottomiestä, mutta elokuvaversiossa on liikaa turhia ja liian pitkiä kohtauksia, jotka heikentävät rytmiä.
Kun rytmi on hukassa, komedia muuttuu vaisuksi. Yleensä yhdessä sarjan jaksossa on tavallaan vain yksi vitsi, jonka ympärille rakennetaan kymmenen minuuttia komediaa. Kun minuutteja onkin yhtäkkiä yli 90, tarvitaan lisää vitsejä. Huumoria ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Useissa elokuvan kohtauksissa pohjustus voi olla paperilla hauska, mutta lunastus jää puolitiehen.
Yksi yllätys Luottomiehessä on se, kuinka paljon se käyttää aikaa draamaan. Tommin tyytymättömyyttä itseensä käsitellään yllättävän paljon. Mukana on jopa klassinen “mies istuu surullisena suihkussa” -kuva. On ehdottomasti positiivista, että elokuvaa varten sarjan simppeliä menoa on lähdetty hieman syventämään. Luottomies-elokuvan varsinainen tarina on kuitenkin ennalta-arvattava ja monesti nähty.
Karikatyyrimäiset hahmot toimivat komediassa, mutta kun niiden ympärille lähdetään rakentamaan draamaa, se tuntuu valjulta. Tommin ärtymys ei tunnu aidolta. Tommia harmittaa, koska hänelle naurettiin. Draama on paperinohutta, minkä vuoksi siihen ei oikein lähde mukaan.
Toinen draaman ongelmista on se, että hahmojen kaaria ei solmita yhteen. Elokuvan loppu ei tunnu luontevalta. Hahmojen käytös ja suhteet toisiinsa eivät myöskään lopulta muutu. Miksi panostaa hahmoihin, kun niillä ei tehdä mitään? Jos draamapuolen olikin tarkoitus olla satiiria tai parodiaa, se ei välity katsojalle.
Luottomiehellä on kuitenkin omat ässänsä hihassa. Näyttelijät tekevät kaikin puolin vahvaa työtä. Antti Luusuaniemi ja Kari Ketonen ovat molemmat taitavia näyttelijöitä, mikä kyllä välittyy kaksikon eleistä ja ilmeistä. Maria Ylipää on tuttuun tapaan oikein hyvä Tommin hyväsydämisenä vaimona.
Visuaalisesti Luottomies ei valitettavasti juuri säväytä. Kuvakerronta on hyvin televisiomaista eikä sisällä elokuvallisia oivalluksia. Elokuvallinen kerronta jää tällä kertaa valitettavan paitsioon.
Kokonaisuutena Luottomies-elokuva: All in on komedia, josta haluaisi pitää enemmän. Valitettavasti se ei kuitenkaan sitoudu tarpeeksi vitseihinsä tai draamaansa. Luottomiehessä on tästä huolimatta potentiaalia yleisömenestykseksi. Ehkäpä kansa todistaa kriitikon erehtyneen pahemman kerran.
Justus Elo