Maria by Callas

GENRE , ENSI-ILTA 10.08.2018 TÄHDET

Kiehtova dokumentti kiehtovasta kulttuuripersoonasta antaa kritiikittömän puheenvuoron tähdelleen mutta tarjoaa katsojalle tulkintamahdollisuuksia rivien välistä.

Maria Callas (1923–1977) oli aikansa juhlituin oopperalaulajatar. Lempinimellä La Divina (”jumalainen”) tunnetun taiteilijan ääntä, tekniikkaa ja draaman tajua on hehkutettu vuosikymmeniä ja hänet on nostettu maailman arvostetuimman ja vaikutusvaltaisimman klassisen taiteilijan asemaan. Nykyihmisten on pitkälti täytynyt tyytyä aikalaisten sanaan. Tähän asti.

Tom Volf on nähnyt valtavasti vaivaa kootakseen haastattelutallenteita, uutisklippejä, konserttitaltiointeja ja Maria Callasin kirjeitä ystävilleen ja tutuilleen. Niistä hän on rakentanut artistista kuvan, johon katsoja voi tutustua ilman välikäsiä.

Nykyisen palvonnan perusteella on vaikea hahmottaa, että aikoinaan Callas oli ristiriitainen hahmo, jonka ääntä ei todellakaan arvostettu kritiikittä. Siitä ei Volfin dokumentistakaan saa käsitystä. Ensinnäkin mukaan on otettu tallenteita ajalta, jolloin Callas oli jo juhlittu julkkis – todennäköisesti kovin paljon vanhempia ei ole ollut tarjollakaan. Näin ollen elokuva ei sivua esimerkiksi Callasin fyysistä muodonmuutosta, jolla hän teki itsensä joidenkin mielestä äänensäkin kustannuksella kaikkien tunteman langanlaihan primadonnan.

Toisekseen Volfin elokuva tuntuu rakkaudentunnustukselta, jossa tekijän idoli saa puhua omalla äänellään ilman vastalauseita. Tätä korostaa se, että poikkeuksellisesti dokumentti ei sisällä tähden uraa selostavia puhuvia päitä tai kertojaääntä. Äänessä on vain Callas haastatteluiden ja ääneen luettujen kirjeiden kautta.

Ratkaisu on kieltämättä raikas, ja huolimatta yksipuolisuudesta katsoja pystyy tekemään asioista myös omia johtopäätöksiään. Toisaalta välillä on hankala pysyä perillä tapahtumien kronologiasta ja satunnaisen oloisten esiintymisten ja todella lukuisten lentokoneesta autoon siirtymisten merkityksistä.

Yksi merkittävä tekijä Callasin uralla oli myös hänen värikäs yksityiselämänsä. Vaikka elokuva ei esittele kaikkea vihanpitoa esimerkiksi perheenjäsenten kanssa, se sivuaa hänen rakkauselämäänsä. Tärkeimpänä tietysti suhde laivanvarustajamiljonääri Aristotle Onassikseen, johon toi lisäväriä kolmenneksi pyöräksi ilmestynyt Jacqueline Kennedy.

Maria by Callas käsittelee myös näitä yksityiselämän puolia niiltä osin kuin tähti suostui paljastamaan haastatteluissa ja etenkin kirjeissään ystävilleen. On kuitenkin hyvä, jos katsojalla on edes jotain pohjatietoa laulajattaren traagisestakin elämästä, sillä dokumentti korkeintaan auttaa syventämään joitakin yksityiskohtia täydellisen selonteon antamisen sijaan.

Tärkeintä on, että dokumentista välittyy miksi Callas on diivan synonyymi. Heikoimmillaankin hänen äänensä oli tunnistettava, ja hän hallitsi julkisuuden silloinkin kun kieltäytyi tekemästä itsestään miellyttävää; hän teki itsestään brändin. Mikä oleellisinta: laulukohtausten vaivattomuus tekee fanittamisen ymmärrettäväksi, varsinkin kun niistä välittyy kuinka paljon Callas ammattiaan rakasti.