Vuonna 2011 ilmestynyt Gnomeo ja Julia oli pikkukiva animaatio, joka varioi William Shakespearen näytelmää vihollisperheiden toisiinsa rakastuvista nuorista. Vaikka ei tunnetumpien animaatiotalojen tuotosten tasolle yltänytkään, se oli paikoin kekseliäs katsaus ihmisten poissa ollessa eläviksi muuttuvista puutarhatontuista.
Jatko-osassa nuoret tontturakastavaiset ovat saaneet toisensa, mutta muutto uuteen puutarhaan Lontoossa rasittaa suhdetta, kun Julia ottaa vastuun paikan kevätkuntoon saattamisesta turhankin vakavasti. Kaiken lisäksi salaperäinen taho kaappaa puutarhatonttuja pihoilta.
Eräänä päivänä riitaisat Gnomeo ja Julia palaavatkin kotiin huomatakseen ystäviensä kadonneen. Paikalle pyyhältää Sherlock Gnomes -nimellä kulkeva etsivätonttu Watson-apulaisineen. Outoja johtolankoja seuraten he ryhtyvät etsimään kadonneita koristeita ennen kuin ne ovat tuhoon tuomittuja.
Hieman kulunut pelastusoperaatio on periaatteessa ihan laadukasta tietokoneanimaatiota alan isompien tekijöiden ulkopuolelta. Sen ongelmana on, että se ei ole kovin hauska. Päinvastoin, siinä on hyvin vähän mitään iloista ja valoisaa, johon tarttua.
Gnomeo ja Julia ovat reippaan symppiksiä sankareita, mutta nyt he viettävät suurimman osan elokuvasta keskenään riidellen. Omahyväinen Sherlock Gnomes on ärsyttävä hahmo, ja hänkin ilkeilee Watsonille, vaikka heidän pitäisi olla yhteistyötä tekeviä kaveruksia. Kaiken lisäksi nämä kaksi parivaljakkoa riitelevät vielä keskenään siitä kenen keinoin pelastusoperaatiota tulisi suorittaa.
Jos elokuvan nimi on Mestarietsivä Sherlock Gnomes, olisi pitänyt keskittyä tähän hahmoon ja jättää Gnomeo ja Julia vain franchisesta muistuttavaan sivurooliin. Vaihtoehtoisesti elokuvasta olisi pitänyt tehdä yksinkertaisesti Gnomeo ja Julia 2, jossa etsivätonttu pyörii tuttuja päähenkilöitä avustavana tai häiritsevänä sivuhahmona. Nyt ei ota selvää, kenen elokuvaa tässä seurataan. Seurauksena on vain välinpitämättömyyttä väkinäisen kohelluksen edessä.