Norjanpakistanilainen elokuvantekijä ja näyttelijä Iram Haq on rohkeaakin rohkeampi nainen. Nykyisessä poliittisuskonnollisessa maailmantilanteessa on tärkeää tarjota myös poikkeavia näkökulmia kuumiin aiheisiin – varsinkin sellaisiin, joista ei uskalleta tai haluta puhua syystä tai toisesta. Mitä meistä puhutaan perustuu osittain Haqin omiin, melko karuihin kokemuksiin.
16-vuotias pakistanilainen Nisha (Maria Mozdah) elää oslolaisessa lähiössä perheineen. Hän käy paikallista koulua ja viettää näennäisen normaalia teinitytön elämää hengaillen kavereidensa kanssa ja bailaten iltaisin. Nishan perhe on kuitenkin konservatiivista ja tiukkaa sorttia, eikä varsinkaan perheen miehille näytä maistuvan tytön länsimaalaistuminen. Mielihalut alkavat saada niskalenkkiä kapinoivasta tytöstä. Nishan sisällä myllertävät vahvat ja ristiriitaiset tunteet.
Nishan kaksoiselämä kokee lopulta kolauksen, kun hän salakuljettaa poikaystävänsä kotiin bailujen päätteeksi. Eihän siinä nätisti käy. Pian jo Norjan sosiaalihuoltokin ihmettelee tapahtumia, eikä Nishan perhe todellakaan katso tällaista hyvällä, sillä onhan kyse niin omasta kuin koko muslimiyhteisön maineesta.
Eräänä iltana Nishan isä ja isoveli tyrkkäävät tytön autoon, ja alkaa pitkä ja pelottava ajomatka yöhön. Nisha kokee pian elämänsä karuimman ja dramaattisimman elämänmuutoksen. Hänet lennätetään pakistanilaiseen syrjäkylään oppimaan sukulaisiltaan islaminuskosta, perhearvoista, kulttuurista ja tavoista. Hänet on vangittu tuntemattomaan maahan ja ympäristöön, pakopaikkaa ei ole.
Nisha ei aio taipua, koska on jo kokenut tietynlaisen vapauden kotonaan Norjassa. Hän ei koe jakavansa vanhempiensa elämänkatsomusta, vaikka alkaakin ymmärtää oman kulttuurinsa sosiaalisia ja historiallisia puolia. Tarinasta puhkeaa hiljalleen totutusta poikkeava kasvutarina.
Mitä meistä puhutaan on kaunis mutta samalla ahdistava draamaelokuva. Haq tuo elokuvassaan esille konservatiivisten uskontojen kahlitsevia puolia. Hän paljastaa rohkeasti omaankin elämäänsä vaikuttaneita uskonnollisia tabuja. Kauniin kuvakielen avulla hän kertoo traagisen tarinan nuoren naisen kivuliaasta ja liian varhaisesta varttumisesta.
Elokuvaa voi myös pitää vahvana feministisenä manifestina, Haq peilaa niin vahvasti itseään nuoren tytön kautta. Haq itse joutui muuttamaan 14-vuotiaana Pakistaniin vasten tahtoaan.
Mitä meistä puhutaan on myös vahva ja tärkeä pelinavaus. Uskonnollisen konservatismin varjossa elää tälläkin hetkellä lukemattomia naisia vastoin tahtoaan. Emme oikein osaa, kykene tai halua puhua näinkin tärkeästä aiheesta. On siis välttämätöntä antaa puheenvuoro niille kriitikoille, jotka ovat kokeneet näitä traagisia elämäntarinoita. Meillä on vielä todella paljon opittavaa niin ihmisinä kuin yhteis- ja ihmiskuntana.