Käsikirjoittaja-ohjaaja-tuottaja Judd Apatow on vastuussa sellaisista elokuvista kuin 40 v. ja neitsyt, Superbad, Paksuna ja Forgetting Sarah Marshall. Kun Morsiusneidot alkaa lennokkaalla seksikohtauksella, on helppo kuvitella, että luvassa on tuttua Apatowia, eli hieman ressukoita miehiä seksistisesti esitettyjen ja usein vähäpukeisten naisten keskellä.
Näin ei tällä kertaa kuitenkaan ole, johtuen todennäköisesti siitä, että Apatow on tällä kertaa pysytellyt tuottajan pallilla ja käsikirjoittajina on toiminut kaksi naista. Hyvin rempseää ja härskiäkin naista, mutta naista kuitenkin. Itse asiassa käsikirjoitus on syntynyt naiskoomikoiden improvisaatioryhmän lopputuloksena.
Alun hieman vääriä ennakko-odotuksia nostattava seksikohtaus viekin katsojan nopeasti Annien, elokuvan päähenkilön, maailmaan. Hänellä on suhde mieheen, jonka kaikki tietävät käyttävän Annieta vain satunnaiseen seksiin. Jopa Annie tietää sen, mutta hänen yhteiskunnallinen kellonsa tikittää.
Yhdysvalloissa nainen on nimittäin pohjasakkaa, ellei hän tiettyyn ikään mennessä ole päässyt naimisiin. Niinpä Annie tekee kaikkensa miellyttääkseen edes yhtä miestä, jonka kylkeen on saanut liimauduttua. Epätoivoisiin tekoihin kuuluu myös vakuuttaa miehelle, ettei ole kiinnostunut seurustelusta vaan tyytyy haluamaan seksiä milloin tämäkin. Ellei tietysti, niinku, mies nyt jostain syystä haluaisikin alkaa styylata…
Annien huteralla pohjalla oleva elämä lähtee todella pahaan luisuun, kun hänen paras ystävänsä Lillian menee kihloihin. Tottakai kyseessä on iloinen tapahtuma ja Annie on aidosti onnellinen ystävänsä puolesta, mutta realiteetit iskevät, kun Lillian pyytää häntä kaasokseen. Sen lisäksi, että kaason tehtävät paljastuvat moninaisiksi ja kalliiksi, Annie joutuu vastakkain Helenin kanssa. Helen on Lillianin uusi ystävä, joka selvästi haluaisi ottaa ykkösystävän paikan Annielta.
Morsiusneidot on farssi, mutta kuten kaikissa hyvissä farsseissa – mieleen nousee esimerkiksi Dome Karukosken Napapiirin sankarit – siinä on traaginen pohjavire. Kahden naisen kilpailu siitä, kuka hoitaa Lillianin lähestyvän juhlan parhaiten vie tietysti koko hoidon väärille raiteille, mutta katastrofin siitä tekee Annien pikku hiljaa valloilleen pääsevä katkeruus elämäntilanteestaan – varsinkin hänen tajutessaan miten vähän hän on siihen pystynyt vaikuttamaan. Elokuvan varrella myös kerrotaan, kuinka Annie on joutunut tilaisuuteen, jossa hän on menettänyt uskonsa itseensä.
Annieta esittää elokuvan toinen käsikirjoittaja Kristen Wiig, joka on armoitettu komedienne. Hänellä on loistava ajoituksen taju, ja hän hallitsee niin lavean kohelluksen kuin pienimuotoisen, ilmeen värähdysten kautta luotavan komedian. Hän saa loistavaa taustatukea koko muulta morsiusneitojoukolta. Lilliania näyttelevä Maya Rudolph on jo osoittanut kykynsä draamakomedioissa, mutta Rose Byrne yllättää. X-Men: First Class -toimintafantasian Moira MacTaggertina parhaillaan nähtävä Byrne on loistava täydellisenä seurapiirikaunottarena, jonka pahuuteen kukaan ei usko Annien vakuutteluista huolimatta.
Seurueen epäkorrektein rooli on annettu Melissa McCarthylle. Hänen Meganinsa on tonnikeiju, jolla on luvattoman paljon itseluottamusta varsinkin vastakkaisen sukupuolen suhteen eikä minkäänlaista kontrollia sille, mitä hänen suustaan – tai muista ruumiinaukoistaan – tulee.
Tosiaan, oli jo unohtua, että kyseessä on Apatow-komedia. Sen lisäksi, että katsojat saavat nauttia humoristisista totuuksista naisista silloin, kun miehiä ei ole läsnä, on tietysti tarjolla myös eritehuumoria. Sitä tarjoaa varsinkin yksi loputtoman pitkä, ihastuttavan yököttävä ja myötähäpeää aiheuttava kohtaus, jota rakennetaan pitkään ja huolella.
Wiig on luonut uraansa tv:n sketsiviihteen puolella ja sen myös huomaa elokuvasta. Se tuntuu koostuvan hyvin paljon yksittäisistä pilakohtauksista, mutta Wiigin käsikirjoittajan kyvyille on sanottava kunniaksi, että loppujen lopuksi ne kaikki kannattelevat kaarta, joka johtaa Annien romahdukseen ja yrityksiin elämän uudelleenrakentamiseen.
Morsiusneidot on ylilyövän kuorensa alla loppujen lopuksi perinteinen ja sovinnainen kertomus, eikä Paul Feig ole niin lahjakas ohjaaja, että hän pystyisi lyömään siihen minkäänlaista persoonallista leimaa. Hän kuitenkin antaa tilaa naiskaartilleen ja hyvä niin; he ovat elokuvan suola, joka janottaa pitkään katsomisen jälkeenkin.
Morsiusneidot -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa