Idea kirjojen eloon heräävistä hahmoista on kiehtova, mutta elokuva ei löydä oikeaa fantasian tuntua tai sopivaa seikkailullista vaihdetta.
Mustesydämen perusidea on hauska: kirjojen entisöijällä on kyky ääneen lukemalla siirtää ihmisiä ja olentoja kirjoista meidän maailmaamme ja päinvastoin. Elokuva kertoo seikkailusta, johon kyseinen Mo Folchart (Brendan Fraser), hänen tyttärensä Meggie (Eliza Bennett) ja suvun omalaatuinen täti Elinor (Helen Mirren) joutuvat erään kirjan tiimoilta. Mo on vuosia aikaisemmin vahingossa lukenut sen hahmoja eloon ja samalla hukannut vaimonsa kirjan sivuille. Ongelmia syntyy, kun kaikilla tuntuu olevan eri motivaatio: kirjan pahikset pitävät uudesta asemastaan pelättynä rikollisjenginä, lojaalisuudeltaan häilyvä akrobaatti haluaa takaisin kirjaan, kun Mo haluaisi vaimonsa takaisin.
Elokuva leikkaa Cornelia Funken edestakaisin sahaavasta nuorten seikkailukirjasta joitakin hahmoja ja lisää efektejä mahdollistavia olentoja, mutta lopputulos jää silti vain hyvän idean asteelle. Muutama näyttelijä yrittää tosissaan luoda asiaankuuluvia hahmoja, mutta suurin osa tekijöistä ei näytä kiinnostuneen lopputuloksesta. Fantasia ei lähde lentoon kirjojen maailmasta ja toimintakohtaukset ovat melko ponnettomia.