Välillä tulee vastaan dokumentteja, joiden varsinaista tarkoitusta jää jälkikäteen miettimään. Ymmärtäähän sen, ettei näinkin pitkäaikaista kuvausprojektiaan (tässä tapauksessa kolme vuotta) haluta jyrätä enää loppuvaiheessa, mutta onkohan tekijöillä tullut edes jossain vaiheessa mieleen, ettei Näin pilvet kuolevat anna oikeastaan minkäänlaisia vastauksia, eikä se oikeastaan lopulta edes onnistu kertomaan mistään.
Harmi, sillä dokkari alkaa kiinnostavasti, ja sen pääosassa on hauskalla tavalla ristiriitainen sekä sosiaalisesti kömpelöhkö henkilö, ilmastotutkija Hannele Korhonen. Korhonen saa 1,5 miljoonaa dollaria tutkimusapurahaa, jonka avulla pitäisi selvittää, onko mahdollista synnyttää sadepilviä Arabiemiraattien ylle keinotekoisesti.
Aihe on kiinnostava. Näitä keinotekoisia pilviä voi nimittäin käyttää joko hyvään tai ne voidaan jopa aseistaa. Korhonen pohtii tätä eettistä dilemmaa, mutta mietinnät eivät mene kovinkaan syvällisiksi.
Sivulauseessa mainitaan myös Arabiemiraateissa voimassa oleva sharialaki, jonka varjolla naisia alistetaan ja jopa tapetaan. Tämäkin pohdinta tyssää kuin seinään. Tiede voittaa etiikan.
Ilmeisesti materiaalikin on jossain vaiheessa loppunut, sillä dokumentti tekee äkkiä noin puolentoista vuoden loikan suoraan loppuun. Eipä se valmistunut projektikaan tuo pöydälle mitään erityisen kiinnostavaa. Ehkä ohjaaja-käsikirjoittaja Tuija Halttunen odotti löytävänsä jonkinlaisen mullistavan tieteellisen Heureka-hetken dokumentin päätteeksi? Nyt sellaista ei valitettavasti ole tarjolla.
Dokumentti on melko runollinen. Filosofinenkin. Se on myös nättiä katseltavaa. Elokuvalla olisi saattanut olla jotain painavaa sanottavaa, mutta koska tiede toimii faktojen pohjalta, on tyhjältä pöydältä lopulta vaikea kauhoa mitään erityisen hedelmällistä kerrottavaa.
Niko Ikonen