Amerikkalaisen tieteiskirjailija Philip K. Dickin (1928 – 1982) töitä on siirretty vuosikymmenten saatossa valkokankaalle vaihtelevalla menestyksellä. Blade Runneria (1982) pidetään klassikkona, Total Recallia (1990) ja Minority Reportia (2002) onnistuneina, mutta skaalan toisella laidalla on myös sellaisia päivänvaloa kestämättömiä teoksia kuin Impostor (2002) ja Paycheck (2003).
Tuorein filmatisointi Next perustuu Dickin jo vuonna 1954 kirjoittamaan novelliin The Golden Man, josta elokuvantekijät ovat ottaneet vain perusidean: päähenkilön nimen, tämän kyvyn nähdä tulevaisuuteen, joutumisen hallituksen takaa-ajamaksi ja taidon välttää näiden ansat erikoisen lahjansa avulla. Siihen yhtäläisyydet Dickin tarinaan päättyvät, ja huono Hollywood-studioelokuva alkaa. Suomeen Next saapui samalla päivämäärällä kuin Pohjois-Amerikkaan, mitä ilmeisimmin siksi, ettei sana ehtisi levitä.
Nykyelokuvan jokapaikanhöylä Nicolas Cage on Cris Johnson, mies jonka juurettomuuteen on hyvä syy. Hänellä jo nuorella iällä todettu kyky tietää kaikki itseään koskevat tapahtumat noin kaksi minuuttia ennalta on aikoinaan johtanut häneen kohdistuvaan suureen mielenkiintoon vallanpitäjien taholta. Nyt nimensä muuttanut ja katoamistempun tehnyt mies elättää itsensä taikurina Las Vegasissa. Pramean yökerhon lavalla hän kykenee hyödyntämään taitoaan siten, että se näyttää pelkältä taikatempulta.
Julianne Moore on FBI-agentti Callie Ferris; ammatissaan tehokas, luonteeltaan viulunkieltäkin kireämpi. Callieta hermostuttaa entisestäänkin tiedustelutieto, jonka mukaan pahantahtoiset terroristit ovat onnistuneet salakuljettamaan ydinpommin Los Angelesiin, ja jos mitään ei tehdä, seurauksena on iso leimahdus ja miljoonia kuolleita. Callie on päässyt Crisin jäljille ja uskoo tämän voivan auttaa häntä uhan paikantamisessa.
Cris sen sijaan haluaa omistaa elämänsä rakkaudelle. Hän on nähnyt kahta minuuttia huomattavasti kauemmas ulottuvan ennenäyn siitä, että hän tulee kohtaamaan eräässä kahvilassa viehkeän Lizin (Jessica Biel). Kun näin lopulta käy, hän haluaa Callien auttamisen sijasta lähteä mieluummin Lizin kanssa lomareissulle Arizonaan. Tämä ei merkitse sitä, että Cris olisi täysin vastuuton. Hän vain tietää, ettei kuitenkaan pystyisi olemaan avuksi – eikä halua muutenkaan joutua uudelleen FBI:n kynsiin – , koska terrori-isku ei ole suoraan hänen elämäänsä koskettava asia. Hän ei siis voi nähdä sitä ennalta. Callien tehtäväksi jää muuttaa tuo tilanne toiseksi, ja siihen Liz on mitä mainioin välikappale.
Tv-sarjan 24 todella köyhän miehen tuotantokautta muistuttavan juonikuvion yhdistäminen Dickin vanhan tieteistarinan peruskehykseen on tuottanut tavallaan aika huvittavankin lopputuloksen. On vaikea olla naureskelematta tarinalle, jossa FBI saatuaan tietää äärimmäisen vakavasta terrori-iskun uhasta reagoi siihen lähettämällä miehiä ajamaan takaa lemmenlomalla olevaa selvänäkijää. Terroristit eivät ole yhtään sen ovelampia. Hekin tietävät Crisin selvänäkökyvyistä ja pitävät tätä suurimpana uhkana suunnitelmansa onnistumiselle. Niinpä he riskeeraavat kaiken lähettämällä tarkka-ampujansa Crisin perään, uskoen paljastuvansa jos tämä joutuu FBI:n käsiin – paljastuen siinä sivussa ihan oma-aloitteisesti.
Ydinpommin odotellessa toimettomana sekä hyvikset että pahikset ovat siis toisessa osavaltiossa jahtaamassa lemmenkipeää taikuria. Tällainen juoni voitaisiin keksiä vain Hollywoodissa.