Nicostratos – Pelikaani

24.2.2012 11:01
MAA / VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 24.02.2012

Olivier Horlaitin ohjaama ranskankielinen kasvutarina Nicostratos – Pelikaani sijoittuu upeisiin maisemiin Kreikan rannikolle. Auringossa kylpevä kuvasto kalkkikivineen ja turkoosine vesineen on niin komea, että talousvaikeuksista kärsivä Kreikka voisi käyttää elokuvaa matkailumainoksena.

14-vuotias Yannis (Thibault Le Guellec) asuu piskuisella Zoran saarella, jossa pienen kyläyhteisön keskipiste on saaren ainoa kahvila. Yannisin isä Démosthène (Emir Kusturica) on kalastaja, jota poika auttelee erilaisissa hanttihommissa. Isä ja poika asuvat kahdestaan pienessä mökissä perheen äidin kuoltua. Äidin kuolema on kiristänyt isän ja pojan välejä, ja etenkin leskeksi jäänyt äksyilevä Démosthène tuntuu olevan elämässään eksyksissä.

Kun Yannis pelastaa pienen pelikaanipoikasen ja alkaa pitämään siitä isältään salaa huolta, alkaa tapahtumaketju, joka vaikuttaa eri tavoin koko kylän elämään. Kahvilanpitäjä Aristoe (François-Xavier Demaison) keksii turistien toivossa hyödyntää pelikaanin saamaa huomiota. Aristoen veljentytär Angeliki (Jade-Rose Parker) saapuu Ateenasta kesätöihin auttamaan pelikaanibuumin vilkastuttamassa kahvilassa. Yannisin ja hypersosiaalisen Angelikin välille syntyy ystävyys, joka kehittyy kohti orastavaa romanssiakin. Yannisin ja Démosthènen suhde on kuitenkin edelleen vaikea, ja siitä muodostuukin elokuvan keskeinen teema.

Hellyyttävästä pelikaanista huolimatta Nicostratos ei ole kuitenkaan tyhjänpäiväinen ja hassutteleva eläinkomedia. Etenkin ohjaajana paremmin tunnetun Kusturican loistavasti esittämästä Démosthènestä välittyy aitoa surua ja traagisuutta. Isän ja pojan välisissä kohtauksissa äidin kuoleman laskema varjo on parhaimmillaan käsinkosketeltava.

Elokuva ei silti ole missään nimessä synkkä. Hetkittäin tyylillinen poukkoilu vakavampien teemojen ja nuorimpia katsojia miellyttävän pelikaanisöpöilyn välillä uhkaa kääntyä itseään vastaan. Pahimmalta identiteettikriisiltä onneksi vältytään. Pelikaaniin liittyvä symboliikka päähenkilöiden huolien kantajana onnistuu kuin onnistuukin nivomaan tarinan punaiset langat lopulta yhteen.

Nicostratos – Pelikaani saa paljon anteeksi sympaattisuudellaan, mutta sillä on kuitenkin myös riittävästi kannuksia etenkin Kusturican ja Le Guelletin suoritusten ansiosta viemään elokuva mallikkaasti loppuun. Elokuvan jälkeen hymy jää kasvoille, mutta sitä ei voi laskea pelkästään pelikaanin ja hienojen maisemien ansioksi, vaan ihmisten välisistä tunnelmista heijastuu aitoa lämpöä.

Nicostratos – Pelikaani -elokuvan traileri

Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa