Nothing Like a Dame

GENRE ENSI-ILTA 16.11.2018 TÄHDET

Hersyvän hauska teehetki legendojen kanssa, jossa käydään läpi teatteri- ja elokuvahistoriaa kevyessä paketissa.

Dokumentti voi olla niin paljon muutakin kuin surua ja maailmantuskaa. Notting Hillin (1999) ohjannut Roger Michell keksi järjestää ja kuvata neljän vanhan ystävän tapaamisen. Siitä syntyi arvostelumenestykseksi noussut Nothing Like a Dame.

Dokkarin ansiosta katsojat pääsevät samaan pöytään neljän Britannian kansallisaarteen kanssa. Nämä neljä dame-arvonimen lisäksi useita palkintoja ansainneet rouvat ovat tietenkin Eileen Atkins, Judi Dench, Joan Plowright ja Maggie Smith.

Nauru raikaa, kun ystävykset kokoontuvat Plowrightin ja hänen edesmenneen miehensä Laurence Olivierin kotiin ja muistelevat uriaan ja sattumuksia vuosien varrelta. Koska kyseessä olevat näyttelijät ovat olleet teatteri- ja elokuvamaailman keskiössä, sivutaan pitkin dokkaria tietenkin valtavaa määrää muita tunnettuja näyttelijöitä ja taiteentekijöitä.

Kaiken saavuttaneet tähdet käyvät läpi myös kuuluisia aviomiehiään, mutta painopiste on onneksi ennen kaikkea työssä. On avartavaa ja hämmästyttävääkin kuulla, kuinka näinkin ansioituneet näyttelijät ovat epävarmuuksissaan jättäneet esimerkiksi suuria rooleja väliin. Kirkkainpana esimerkkinä elokuvassa on näytelmä Antonius ja Kleopatra ja päärooli Kleopatrana.

Atkins ja Plowright eivät koskaan kokeneet olevansa tarpeeksi kauniita tai rohkeita näyttelemään Kleopatraa, kun taas Smith suostui tekemään roolin Kanadassa, joka ei varsinaisesti ole teatterimaailman näkyvin maa. Ainoastaan Dench teki roolin Anthony Hopkins vastanäyttelijänään Lontoossa, vaikka koki epävarmuutta alusta alkaen.

Nothing Like a Damen ainoa huono puoli on siinä, ettei se tarjoa mestareiden näkemyksiä tarpeeksi nykypäivästä. Downton Abbey ja 007 sivutaan nopeasti, mutta keskustelu esimerkiksi naisten roolista miehisessä teatterimaailmassa olisi voinut tuoda keskusteluun paljon uusia puolia. Toisaalta se olisi voinut aiheuttaa kepeään elokuvaan liian raskaan pohjavireen, mutta vahvat mielipiteet omaavilta kommentaattoreilta olisi mielellään kuullut näkemyksiä myös aiheista, joiden käsittelijöillä ei useimmiten ole yhtä laajaa perspektiiviä.