Ocean’s 8

GENRE , ENSI-ILTA 27.06.2018 TÄHDET

Epätasainen uudelleenfilmatisointi on parhaimmillaan loistavaa rikoskomediaa, huonoimmillaan väsynyt kopio aikaisemmin nähdystä.

Steven Soderberghin vuonna 2001 ohjaama Ocean’s Eleven oli uudelleenfilmatisointi vuoden 1960 hölmöstä Kovat kaverit -elokuvasta (Ocean’s 11), jossa törmäilevät Frank Sinatra, Dean Martin ja Sammy Davis Jr. Soderberghin veikeä rikosveijarielokuva sai kaksi jatko-osaa. Hittileffoja tähdittivät aikansa kovimmat starat: George Clooney, Brad Pitt, Julia Roberts ja vaihtuva kaarti toinen toistaan kuuluisampia näyttelijöitä.

Trilogian viimeisestä osasta Ocean’s Thirteen on jo aikaa 11 vuotta, joten olihan jo aikakin käynnistää sarja uudelleen. Mutta kuten aina kun rebooteista puhutaan, voiko uuden elokuvan olemassaolon perustella? Vastaus on monisyinen: kyllä ja ei. Vähän fifti-siksti, kuten kansanfilosofi Matti Nykänen aikoinaan totesi.

Sandra Bullock esittää Debbie Oceania eli alkuperäistrilogian Danny Oceanin (George Clooney) siskoa. Eikä omena kauas puusta putoa, sillä myös Debbie on vekkuli elämäntaparikollinen. Itse asiassa elokuva alkaa aivan kuten Ocean’s Eleven, ehdonalaispuheella.

Eivätkä viittaukset tähän jää. Uuden naisvetoisen Ocean’s 8:n tarina on napattu suoraan Soderberghiltä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Gary Ross olisi voinut käyttää edes hieman enemmän aikaa ja vaivaa rebootin käsikirjoituksen työstämiseen, niin paljon se lainaa alkuperäistä. Jopa elokuvan kuvaus on kuin halpakopio vuoden 2001 versiosta. Ovathan silmäniskut kivoja juttuja, mutta kyllä tätä katselisi mieluusti omana elokuvanaan eikä törkeänä varkautena, jos vitsintynkä sallitaan.

On myös pienoinen sääli, että uudet ihanat naisrosvot ylinäyttelevät roolinsa paikoittain niin kornisti, että katsoja miettii onko uusi leffa jonkinlainen parodia. Onneksi leffassa on myös Cate Blanchett, joka varastaa koko show’n säteilevällä ja valloittavalla olemuksellaan. Kuten aina.

Kun Bullockin aiheuttamasta ensijärkytyksestä selviää (hän on käyttänyt aikamoisen läjän dollareita kirurgisiin toimenpiteisiin), kasvaa hänestä erinomainen rikosjoukkion johtaja. Muissa rooleissa nähdään aina upea Helena Bonham Carter, itseironisen roolin vetävä Anne Hathaway, Mindy Kaling, Sarah Paulson, Awkwafina ja yllättävän hyvin pilvipäistä hakkeria näyttelevä megatähti Rihanna.

Naiset jahtaavat New Yorkin huikeimman julkkistapahtuman, Met Galan timantteja. Eikä mitä tahansa timantteja, vaan Cartierin harvinaista kaulakorua. Ocean’s 8 toimiikin luksuselämän mainos-tv:nä. Naiset pukeutuvat mitä huikeimpiin muotiluomuksiin, kantavat korujaan sädehtien ja myyvät seksikkyydellään kaikenlaista oheismateriaalia. Kukapa niitä aromipesiä, abtroniceja ja flyinglureja edes kaipaa, kun voi pukea päällensä miljoonakorut ja Versacen luomuksen?

Vähän kädenlämpöinen olo kokonaisuudesta jää. Elokuvan päänaiset voitaisiin vaihtaa miehiin, eikä käsikirjoituksesta tarvitsisi vaihtaa kuin hahmojen nimet. Aikamoinen pettymys siis sillä saralla. Parhaimmillaan leffa on kiva kesän blockbusteri, pahimmillaan se tuottaa inhaa myötähäpeää. Nykänen sen tiesi.